28.06.2011

Aatsipoppaa – kotimaista soppaa?

”Hyvä ruoka, parempi mieli”, kuuluu tuttu mainoslause. Lauseessa on yhtälö, jossa kaikki on kohdillaan. Se, mikä on hyvää, tosin voi vaihdella lukijasta riippuen.

Yksi voi arvostaa kasvista, toinen proteiinipitoista, vähäkalorista, vitamiinipitoisuutta, luomua, lähiruokaa, hienoa makua tai suurta määrää. Elämme yhteiskunnassa, jossa useimmilla on vara valita, mitä ominaisuuksia ravinnossaan painottaa. Mutta kiiltokuvalla on myös kääntöpuolensa. Elämme myös yhteiskunnassa, jossa yhä useampi syö epäterveellisesti tai ei välitä ruokavalinnoistaan.

Viime aikoina on käyty kinastelua siitä, pitäisikö kouluruokailuun kuulua yksi kasvisruokapäivä viikossa. Jos yksi päivä on kasvispäivä ja toinen päivä lihapäivä, niiden seuraksi voisi hyvin määrätä yhden lähiruokapäivän, yhden luomuruokapäivän ja yhden kotimaisen ruoan päivän. Pakon sijaan tärkeää on ylipäätään lisätä terveellisiä ruokailutottumuksia. Oikeanlaisella ruokavaliolla voidaan ennaltaehkäistä monia sairauksia ja parantaa ihmisten elämänlaatua.

Yhteiskunnan valinnat ovat merkittävä tekijä, kun mietitään ruokatuotannon tulevaisuutta Suomessa. Helsingin kaupunki teki juuri päätöksen lisätä lähi- ja luomuruoan käyttöä ensin päiväkodeissa ja sitten vähitellen peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Myös Lapinjärvellä kokeillaan lähiruoan käyttöä kouluissa.

Monissa kunnissa on kuitenkin vielä enemmän ylitsepääsemättömiä ehtoja kuin tahtoa asian hoitamiseksi. Byrokratia, hankintaosaaminen, saatavuus tai raha eivät kuitenkaan saisi olla laadun, terveellisyyden ja turvallisuuden esteitä.

Miten soppaa sitten pitäisi keittää kasaan? Tuet ja kannustimet ovat tuotantopuolella varmasti tarpeen, mutta myös ostajalle markkina on tehtävä helpommaksi. Tuotteistaminen ja jakeluketjut on saatava kuntoon. Kuluttajalle ostosten suorittamisen ja valintojen tekemisen on oltava helppoa. Vastaavasti myyntitoiminnan on oltava myös tuottajalle kannattavaa.

Mennyttä aikaa ovat ne päivät, jolloin lähikaupasta sai lähitilan kananmunia tai lähipellon porkkanoita. Ja vaikka kuinka idyllinen olisikin ajatus että poikkeaisi lähitilan isännältä täydentämässä jääkaappiaan, voi tilamyynti monella tuottajalla mennä kalliin harrastuksen puolelle. Ylimääräisiä käsipareja ei ole ja sesonkiaikaan yksittäisten asiakkaiden päivystäminen ei OLE välttämättä lainkaan tuottavaa työtä.

Luomun osalta tuotteistaminen on saatu toimimaan paremmin kuin lähiruoassa. Monin paikoin on jo tarjolla Luomulaatikon kaltaisia koonti- ja kotiinkuljetuspalveluita. Luomulle löytyy myös oma, tarkkojen kriteerien suojaama merkkinsä.

Markkinatalouden moottorina toimii kysyntä. Sitra on arvioinut lähiruokamarkkinoiden kasvavan 74 miljoonasta eurosta 100-200 miljoonaan vuoteen 2015 mennessä. Vähittäistavarakaupoissa puolestaan uskotaan luomun osuuden kolminkertaistuvan nykyisestä lähivuosina. Julkisen puolen tehtävänä onkin ennen kaikkea purkaa turhat esteet ennustetun kasvun tieltä, auttaa alan yrittäjiä alkuun ja vauhdittaa hyvien toimintatapojen leviämistä.

Kotimaisen, terveellisen, turvallisen ja mielellään myös luonnonmukaisen sopan keittämistä pitää edistää kaikin tavoin. Ei meidän puoliamme kukaan muu pidä kuin me. Siksi on tärkeää, että eri paikoilla teemme töitä sen eteen, että kynnykset madaltuvat ja voimme kannustaa sekä kotimaisen, lähellä tuotetun ja luomuruoan kysyntään, että tarjontaan.