15.03.2018
Tervehdys!
Olen aloittanut 5.3. alkaen Nurmijärven kunnanjohtajana ja sen myötä jättänyt työni eduskunnassa, sekä jäänyt pois poliittisista luottamustehtävistä.
Kuulumisia ja ajatuksiani voi seurata sosiaalisen median kanavissa (facebook, twitter ja instagram) sekä Nurmijärven kunnan kotisivuilla julkaistavassa blogissani.
Vanha puhelinnumero ja sähköposti ovat lakanneet toimimasta ja minut löytää nykyään puhelinnumerosta 0403172100 ja osoitteesta outi.makela(at)nurmijarvi.fi
Pidetään yhteyttä!
Outi
15.12.2017
Odotettu alkoholilain kokonaisuudistus on hyväksytty tänään eduskunnassa pitkien äänestysten jälkeen. Tein toimenpidealoitteen alkoholisääntelyn keventämisestä jo syyskuussa 2015. Olen saanut toimia kokoomuksen neuvottelijana kyseisessä lakiuudistuksessa.
Uudistuksen tavoite on vähentää alkoholin matkustajatuontia ja parantaa ravintoloiden toimintaedellytyksiä purkamalla turhaa byrokratia. Keskustelu jumiutui lähes yksinomaan prosenttirajan nostoon ja valmistustapaneutraliteettiin. Alla on kattava listaus keskeisistä lain tuomista uudistuksista.
1. Yhdellä luvalla saa anniskella kaikkia alkoholijuomia (kaikille hakijoille A-oikeudet). Ravintoloille oikeus 5,5 % vähittäismyyntiin (vastaava menettely kuin pt-kaupassa) (Nykyään on erilliset A- ja B-oikeudet)
2. Kotivalmistus on jatkossa sallittua käymisteitse ilman muita ehtoja. Valvontatarve poistuu. (Nykyään kotivalmistus on mahdollista vain rajatuista aineista)
3. Vuorovastaava tulee olla, mutta hänellä ei ole erityisiä pätevyysvaatimuksia. Valvontatarve poistuu.
4. 16 vuotta täyttänyt saa anniskella vuorovastaavan valvonnassa. (Nykylaissa ikäraja oli 18, poikkeuksena 16v täyttänyt alan opiskelija)
5. Annosvaatimuksista luovutaan. Valvontatarve poistuu. (Nykyisin tuplien myynti on kielletty)
6. Velaksimyyntikielto poistetaan. Valvontatarve poistuu. (Nykyisin asiakas ei saisi maksaa pankkikortin credit -puolella)
7. Ravintoloiden yhteiset ns. Food Court-alueet sallitaan. Erityisesti festivaalianniskelun aluerajauksia kevennetään (ns. karsinat). (Nykyisin ravintoloiden yhteiset anniskelualueet ovat kiellettyjä)
8. Ns. ”catering”-luvalla ravintola saa anniskella esim. yritystilaisuuksissa ja kaikissa alueen juhlapaikoissa pelkällä ilmoituksella. Lupaan voidaan yhdistää myös anniskelu festivaaleilla = Ravintolat saavat toimia millä tahansa festivaalilla pelkällä ilmoituksella. (Nyt tilapäiset luvat on haettava erikseen)
9. Anniskeluaika päättyy klo 01.30. Anniskelua saa jatkaa pysyvästi ilmoituksella klo 04.00:ään. Lupakäsittely poistuu. Ei sulkemisvaatimusta. (Nykyisin anniskeluaika päättyy klo 01.30. Jatkoaikalupa klo 02.30:een tai 03.30:een voidaan hakea erityisin ohjelma- ym,. perustein max. kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Ravintola on suljettava ½ tunnissa.)
10. Enimmäisvahvuus nostetaan 5,5 %:iin. Valmistustaparajoitus poistuu. (Nykyisin kaupoissa saa myydä vain 4,7 % ja käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia – ei siis sitä ”aitoa ja oikeaa” sekoitettua lonkeroa)
11. Pienpanimoille oma vähittäismyyntilupa ilman erityisvaatimuksia. Valvontatarve poistuu. Pienpanimopoikkeus eli oma myyntioikeus myös yli 5,5 % panimotuotteille suoraan valmistuspaikalta (EU-käsittelyä vaativa) (Nykyisin pienpanimoiden vähittäismyynti edellyttää elintarvikekioskia)
12. Alkon myyntiaika päättyy ma-pe klo 21. (Nykyisin 20 – kaupoissa 21)
13. Valmistajat ja tukkumyyjät saavat esittää tuoteluettelonsa painotuotteena ja avoimessa verkossa.
14. Happy hour –tarjousten mainostaminen voidaan vapauttaa (Nyt kielletty)
15. Etämyyntiä ei kielletä pykälätasolla, mutta esityksen perustelut jättävät asian tulkittavaksi. On muistettava, että etämyynnin kieltäminen on jo sinänsä todettu EU-oikeuden vastaiseksi.
Laki tulee voimaan vuoden 2018 maaliskuussa. Juomasekoitusten vähittäismyynti sekä ravintoloiden aukioloajat vapautuvat tosin jo tammikuun alussa.
08.11.2017
Vihreät julkistivat tällä viikolla varjobudjetin, joka on päällisin puolin ja visuaalisesti mukavaa katsottavaa. Tulevaisuutta syleilevien sanavalintojen takaa löytyy kuitenkin karua kyytiä keskiluokalle. Linjattomuudesta syytetty Aalto päätti tarttua Ville Niinistön oppeihin ja haukkua hallituksen talouspolitiikan käymättä faktoja läpi. Kokonaisuudessaan vihreiden varjobudjetti on kuin puolue itse – päältä vihreä, mutta sisältä punainen.
Varjobudjetista käy ilmi, että vihreät olisivat valmiita käymään keskiluokan lompakolla, sillä vihreiden esittämät ”säästöt” ovat lähes kokonaan veronkiristyksiä. Vähemmän ottaminen ei ole antamista. Hallitus on esittänyt ensi vuoden talousarviossa työn verotukseen 300 miljoonan euron kevennystä, jotta työn verotus säilyisi ennallaan. Vihreät olisivat valmiita vain 80 miljoonaan kevennykseen.
Tunnepopulismia tarjoiltiin taas riemulla, kun varjobudjetti kompastuu vääristyksiin jo ensimmäisistä sivuista lähtien. Touko Aallon saatesanoissa todetaan hallituksen heikentäneen peruskoulun ja varhaiskasvatuksen tasa-arvoa, vaikka peruskoulun rahoituksesta ei ole viety euroakaan tällä hallituskaudella. Kokoomus pitää koulutusta ja sivistystä tärkeänä, vaikka vihreät yrittäisivät kääntää asiaa toisin.
Mikäli Aalto olisi lukenut mielikuvapolitikoinnin sijaan edes hallituksen talousarvioehdotuksen tiedotteen, niin hän olisi saanut selville, että hallitus lisää rahoitusta peruskoulun tasa-arvon vahvistamiseen yhteensä 25 miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus alentaa varhaiskasvatusmaksuja 70 miljoonalla eurolla ensi vuodesta lähtien. Varhaiskasvatuksen alennukset kohdistuvat pieni- ja keskituloisille, jotka ovat ryhmänä kautta linjan ensi vuoden budjetin keskiössä.
Toinen keskeinen vääristys on, että hallitus lisäisi tuloeroja. Faktat todistavat, että tuloerot eivät ole tosiasiallisesti kasvaneet Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tuloerot ovat ainoastaan heilahdelleet marginaalisesti suhdanteiden mukaan ja isommassa mittakaavassa tuloerot ovat jopa kaventuneet vuoden 2007 jälkeen. Suomessa on ja tulee olemaan kansainvälisesti vertaillen erittäin matalat tuloerot.
Vihreiden varjobudjetti olisi ollut näytön paikka. Vastuunkannon sijaan Aalto päätti ottaa askeleen taaksepäin ja siirtyä populistisiin menneen maailman ratkaisuihin. Vasemmistoliitonkin luulisi olevan ylpeä kuinka vihreät ovat omaksuneet ideologian, jossa vastustetaan rikastumista eikä köyhtymistä.
27.10.2017
Björn Wahlroos totesi tuoreessa pamfletissaan vuoden 2000 perustuslain ja perustuslakivaliokunnan toiminnan vieneen Suomen häiriötilaan, joka estää rakenteellisten uudistusten läpiviemisen. Wahlroos esitti perustuslaille tuomioistuinperustaista jälkivalvontaa. Hänen mukaan tehtävä on uskottava joko korkeimmalle oikeudelle tai sitä varten on perustettava perustuslakituomioistuin. Perustuslakituomioistuimen toimivuutta Suomeen on selvitetty jo useampaan otteeseen. Tyytymättömyys eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimintaan ei ole riittävä peruste perustuslakituomioistuimelle. Sen sijaan laajempi asiantuntijapooli ja suurempi vuorovaikutus kansallisten tuomioistuinten kanssa parantaisivat perustuslakivaliokunnan toimivuutta.
Wahlroos sivuuttaa hätäillen sen tosiasian, että itseasiassa tuomioistuimet saivat vuoden 2000 perustuslain myötä oikeuden tulkita perustuslakia rajoitetun määrin. Tätä ennen tuomioistuimilla oli ehdoton kielto perustuslain tulkitsemiseen. Tuomioistuinten asiana on viime kädessä huolehtia siitä, ettei ratkaisun lopputulos ole tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa yksittäisessä oikeustapauksessa ja siinä soveltamistilanteessa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Olennainen sana tätä säätelevässä perustuslain pykälässä 106, on ilmeinen, joka rajoittaa tuomioistuinten tulkintamahdollisuuksia merkittävästi. Sanan poistamisesta on käyty kymmenisen vuotta keskustelua ja sen poisto toisi myös Wahlroosin toivomaan tasapainoa etukäteis- ja jälkikäteisvalvonnan välille. Tämä reitti olisi huomattavasti kevyempi kuin perustuslakituomioistuimen ja sen mahdollisuudet tulisi mielestäni selvittää.
Perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuinten välinen valtiosäänteinen suhde näyttäytyy nykyisin myös kovin yksisuuntaisena. Valiokunnan ei erityisemmin edellytetä hyödyntävän perustuslain säännöksiin liittyvää tuomioistuinkäytäntöä. Lausunnoista puuttuvatkin viittaukset kokonaan kotimaisten tuomioistuinten ratkaisuihin.1
Toiseksi perustuslakivaliokunnan työssä on kyse tulkinnoista. Tällöin muutaman asiantuntijan näkemyksellä on tavallista suurempi painoarvo. Maassamme on nykyisin vähän perustuslain asiantuntijoita ja suurin osa heistä on miehiä. Tosiasiassa harvat valtiosääntöoppineet luovat perustuslakivaliokunnan tulkintalinjan jättäen vähän liikkumatilaa perustuslakivaliokunnan tulkintoihin. Perustuslakivaliokuntaan kutsuttavien asiantuntijoiden henkilöjoukkoa tulisi laajentaa ja myös kuulemismenettelyä tulisi kehittää tukemaan valiokunnan työtä. Näin valiokunnan jäsenet voisivat keskittyä heti oleellisten kysymysten arvioimiseen.
Perustuslakivaliokunnalla on perinteikäs ja arvostettu asema laillisuusvalvonnassa. Arvostettu asema ei kuitenkaan voi tarkoittaa oletusta valiokunnan tai sen asiantuntijoiden erehtymättömyydestä. Perustuslakivaliokunnan onkin toiminnallaan ansaittava arvovalta yhä uudelleen päätösten rationaalisuudella ja avoimella keskustelulla. On selvää, että kansalaisten perusoikeuksista on pidettävä kiinni. Koko demokraattinen järjestelmämme on kuitenkin pullonkaulassa, jos muutama asiantuntija voi määritellä valiokunnan mietinnön sisällön.
***
Ojanen, Tuomas: Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja tuomioistuimet – kohti valtiosääntöistädialogia? Teoksessa Letto-Vanamo, Mäenpää ja Ojanen (toim.): Juhlajulkaisu Mikael Hidén 1939 – 7/12 – 2009, s. 239–252. Helsinki 2009.
17.10.2017
Hallituksen päätös luopua nousseiden tuottoarvioiden vuoksi kiinteistöveron alarajan korotuksesta on järkevä. Budjettiriihen yhteydessä hallitus teki tärkeän päätöksen keventää varhaiskasvatuksen maksuja. Tämä päätös helpottaa monen lapsiperheen arkea ja lisää työnteon kannustimia sekä työllisyyttä. Kiinteistöveron nostaminen oli yksi keino, jolla hallitus suunnitteli kuntien saavan rahoitettua maksujen kevennykset, mutta verotuottojen nousun vuoksi hallituksella ei ole tarvetta kategorisesti nostaa kaikkien kuntien kiinteistöveron alarajaa. Pakottavien yleiskorotuksien sijaan harkintavalta on syytä säilyttää kunnilla.
Varhaiskasvatusmaksujen alennukset koskettavat kaikkia perheitä ja kuntia, mutta kiinteistöveron alarajan korotuksen vaikutukset olisivat kohdistuneet kuntakenttään epätasaisesti.
Ongelmana Suomessa on se, että kiinteistöveroprosenttien korotukset kohdistuvat alueellisesti epätasaisesti. Korotukset kohdistuvat eritoten Uudellemaalle, jossa kiinteistöjen verotusarvot ovat suhteellisesti korkeimpia ja veroprosentit keskimääräistä matalampia. Verokertymästä reilut 35 % kertyy Uudeltamaalta, mutta muiden maakuntien osuudet ovat reippaasti alle 10 prosenttia.
Epätasaisuus ei rajoitu vain alueiden väliseen vertailuun, vaan nykyiset kiinteistöverojen määräytymisperusteet eivät aina kohtele verovelvollisiakaan alueiden sisällä tasapuolisesti. Hallitus onkin parhaillaan uudistamassa kiinteistöveroa. Uudet arvostamisjärjestelmät otetaan käyttöön vuoden 2020 kiinteistöverotuksessa
Tarkoituksena ei ole korottaa kiinteistöveroa verotusarvoja korottamalla, vaan tarjota parempi, kustannustehokkaampi sekä oikeudenmukaisemmin ja tasapuolisemmin asukkaita kohteleva veropohja kuntien rahoituslähteeksi. Kokoomus lähtee siitä, että useiden talousasiantuntijoiden suosittelema verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn verotuksesta esimerkiksi kiinteistöveron suuntaan on sinällään perusteltua. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia siitä, ettei suomalaisten kokonaisverorasitus kasva, ja että kiinteistöveron määräytymisperiaatteet ovat kunnossa.
04.10.2017
Kaupunkien ja maakuntien roolijako uhkaa jäädä epäselväksi maakuntauudistuksessa. Erityisesti kasvu- ja elinvoimakysymyksissä asiaa tulisi vielä pohtia tarkemmin mm. siitä näkökulmasta, että kaupungit toteuttavat läheisyysperiaatetta maakuntia paremmin ja tuntevat alueen olosuhteet. Kunnilla ja kaupungeilla on mm. tulo- ja yhteisöverojen vuoksi maakuntia vahvemmat kannustimet työllisyyden ja elinkeinojen edistämiseen. Paikallishallinnon ja maakuntien välisen työnjaon epäselvyys hämärtää myös vastuunjakoa.
Suomen 21 suurinta kaupunkia kokoontuvat huomenna keskustelemaan kaupunkien roolista ja tulevaisuudesta maakuntauudistuksessa. Neljä viidestä suomalaisesta asuu näiden kaupunkiseutujen alueella. Sote-palveluiden siirtyessä suurempien hartaiden hoidettavaksi kaupunkien ja kuntien erilaistumine tapahtuu elinvoimapolitiikan saralla. Suuret kaupungit kykenevät hoitamaan elinvoimapolitiikkaansa niin hyvin, että maakuntien on turha sekaantua tähän.
Pääkaupunkiseudun kunnille on neuvoteltu erillisratkaisu, jonka mukaan kasvupalvelut eli työllisyys- ja yrityspalvelut voidaan järjestää kuntayhtymän puolesta eikä maakunnan tasolla. Kasvupalvelulaki on vielä valmistelussa ja hallituksen riveistä on nähty vihreää valoa erillisratkaisun laajentamiseksi koskemaan myös muita kaupunkiseutuja. Nyt olisi mielestäni ministeri Lintilältä viisautta ottaa asia vielä uudelleen käsittelyyn ja kutsua kaupungit neuvottelupöydän ääreen.
Olisi koko maan etu olisi, jos pääkaupunkiseudulle luvattu erityisjärjestely ulotettaisiin muihinkin Suomen kasvukeskuksiin. Samalla voitaisiin selkeyttää kuntien ja kaupunkien roolijakoa suhteessa maakuntiin laajemminkin. Maakunnille on luontevaa antaa sote-tehtävien lisäksi rooli aluetta yhdistävissä maakuntakaava- ja liikennejärjestelmätyön rooleissa. Kaupungeille ja suurille kunnille on puolestaan perusteltua antaa itsehallinnollinen tila toimia tehokkaasti kilpailukyvyn, kasvun ja elinvoiman kasvattamiseksi.
Kaupunkien menestys ei ole nollasummapeliä, vaan kaupunkiseutujen naapurit ja koko maa hyötyvät kasvun tuottamista hyödyistä. Aluetalouden näkökulmasta tiedetään, että talouskasvun, kaupungistumisen ja tuottavuuden kasvussa on selkeä positiivinen yhteys. Kaupungistumisen kierrettä ei tule pysäyttää. Tulevaisuuden megatrendit kuten robotisaatio ja digitalisaatio tulevat todennäköisesti kiihdyttämään kaupungistumista entisestään. Jos ja kun kaupungistumista ei haluta asettaa vastakkain maaseudun kanssa, niin eikö olisi oikeudenmukaista antaa kaupungeille työvälineet kasvun tuottamiseen?
Kaavaillut maakunnat tulemaan olemaan resursseiltaan ja voimavaroiltaan hyvin erilaisia. Asiantuntijat ovat pitäneet alle 200 000 asukkaan maakuntien kantokykyä riittämättömänä. Suunnitelluista maakunnista vain kahdeksan pääsisi ylitse kestävän väestörajan. Useimpien maakuntien kantokyky on jo koetuksella sote-tehtävien hoidossa. Meillä tulee olla rohkeutta arvioida maakuntien määrää kriittisessä valossa. Asiantuntijatiedon myötä on selvää, että 18 maakuntaa voi olla ainoastaan siirtymäratkaisu.
Valitettavasti keskustan piiristä on esitetty ajatuksia kaupungistumisen jarruttamisesta tai suoranaisesta estämisestä. Pääministeri Sipilä on todennut uskovansa kaupungistumisen virran kääntyvän. Pekkarinen taas esitti budjettiriihen yhteydessä, että hallituksen tulisi estää kaupungistumista. Lausuntoja on paikkailtu myöhemmin toteamalla, että keskusta ei aseta kaupunkeja ja maaseutua vastakkain. On kuitenkin merkillepantavaa, että hallitusohjelmassa on 20 000 sanaa, mutta ei yhtäkään mainintaa kaupungistumisesta. Kasvupalveluiden laajentamisen lisäksi Kaupunkipoliittisen selonteon antaminen eduskunnalle viimeistään nyt olisi viisas teko, mikä saattaisi rauhoittaa kaupunginjohtajien huolia. TEM-ministerit ovat näyttäneet selonteolle varovaisen vihreää valoa.
Tunnepolitikoinnin aika on ohi. Ministeri Vehviläinen vastasi kaupunginjohtajille Kuntalehden haastattelussa, että maakuntauudistus on vietävä läpi, vaikka kritiikkiä tuleekin monesta kulmasta. Kritiikkiä, varsinkaan useasta suunnasta tulevaa, ei tulisi sivuuttaa noin vaan. Kaupungistuminen on tosiasia, jonka kiistäminen on vastuutonta faktojen kieltämistä. Kaupunkipolitiikan tunnustaminen ja työkalujen antaminen kasvukeskusten käyttöön olisi viisas suunta hallitukselta.
22.09.2017
Eduskunnassa keskustellaan parhaillaan vuoden 2018 budjetista. Tähänastisen keskustelun debatoiduimmaksi aiheeksi ovat nousseet tuloerot.
Vauhtia tähän ovat antaneet vasemmistoliiton eduskunnan tietopalveluilta tilaama selvitys, sekä valtiovarainministeriön muistio tulonjakuvaikutuksista. Oppositiosta on ryhdytty kilpaa kritisoimaan hallituksen tekemiä ansiotuloverojen kevennyksiä. Ja erityisesti vasemmistoliitto on ryhtynyt julistamaan, että hallitus leikkaa pienituloisimmilta antaen samalla rikkaille.
Tuloerokeskustelulla on arvonsa, mutta tarkoituksenmukaisempaa olisi nyt kiinnittää katse siihen, mitä teemme edistääksemme köyhyyden ja köyhyysloukkujen vähenemistä ja työllistymistä. Vahvojen väitteiden osalta olisi myös syytä tarkistaa, että faktat ovat oikein. Pienituloisista huolehditaan tulevassa budjetissa monin tavoin ja on tärkeä ymmärtää, että jos tehdään veronkevennyksiä joillekin, se ei tarkoita, että heille annettaisiin enemmän. Kyse on siitä, että heidän työllään ansaitsemista ansioista otetaan vähemmän – ei siis anneta, vaan otetaan.
Eduskunnan tietopalvelulla teetettyyn selvityksen ongelma on, että siinä muuttujina toimivat ainoastaan verotukseen ja tulonsiirtoihin liittyvät poliittiset päätökset sekä palkkakehitys. Tulokset eivät huomioineet lainkaan työllisyyden muutoksia. Myöskään varhaiskasvatuksen alennuksia ei otettu huomioon, jotka kohdistuvat juuri pienituloisten hyväksi. Sanonta siitä, että sitä saa mitä mittaa, pitää paikkansa.
Valtiovarainministeriön muistiossa puolestaan todetaan, että vuodelle 2018 esitettyjen tulo- ja kulutusverotuksen muutosten kokonaisvaikutus on tulonjaon kannalta neutraali. Osatotuus opposition kritiikissä on siinä, että kulutusverotuksen muutokset kasvattavat tuloeroja. Esimerkiksi tupakkaveron korotus vähentää käytettävissä olevia tuloja kaikissa tulokymmenyksissä, mutta suhteellisesti eniten alimmassa tulokymmenyksessä. En usko, että kuitenkaan kukaan olisi valmis esittämään tupakkaveron korotuksen perumista tuloerojen tasoittamiseksi.
Aikajänteen valinta vaikuttaa huomattavasti haluttuun lopputulokseen. Pitkällä aikavälillä talouspolitiikka on kasvattanut nimenomaan pienituloisten tuloja ja leikannut suurituloisten tuloja. Nordean tutkimuksesta käy ilmi, että tuloerot eivät ole kasvaneet Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, vaan ne ovat heilahdelleet marginaalisesti suhdanteiden mukaan. Tuloerot ovat kaventuneet vuoden 2007 jälkeen.
Suomessa tuloerot ovat kansainvälisesti mitattuna pienet. Näin on myös jatkossakin. Budjettiriihessä hallitus päätti 270 miljoonan euron ansiotuloveron kevennyksistä kaikille tuloluokille, mikä itseasiassa vähentää tuloeroja. Työn verotuksen keventäminen on järkevää talouspoliittisesti, sillä matalampi veroaste vahvistaa työllisyyttä ja talouskasvua.
Työllisyysasteen tarkastelu on antaa paremman kuvan tilanteestamme kuin tarkoitushakuiset tulkinnat. On valitettavaa, että irtopisteiden valossa yritetään hämärtää oikeasuuntaista talouden kehitystä ja talouspolitiikkaa. Työn vastaanottamisen tulisi olla aina kannustavaa ja siksi pitkällä aikavälillä tarvitaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus kannustinloukkujen kitkemiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi. Kaikkiin työllisyyttä parantaviin toimenpiteisiin, niin rakenteellisiin kuin verotuksellisiin, ratkaisuin on tartuttava. Työllisyys on parasta sosiaaliturvaa.
18.09.2017
Alkoholilain uudistus on eduskunnan käsittelyssä huomenna. Lakiesitys sisältää lukuisia yrittäjyyttä ja ravintolatoimintaa edistäviä toimenpiteitä. Uudistuksen aika on todellakin nyt, kun olemme ottamassa askeleita kohti eurooppalaista alkoholikulttuuria. Keskustelussa on ajauduttu yksittäisiin yksityiskohtiin, mikä on valitettavaa. Alkoholin kulutuksen trendi on ollut laskeva etenkin nuorissa ikäluokissa jo pitkään. Suunta on myös sama uudistuksen jälkeen. Enää ei merkitse määrä, vaan laatu. Yksilön näkökulmasta kyse on laadukkaammasta ja laajemmasta valikoimasta kauppojen hyllyillä.
Keskustelun kilpistyminen 0,8 prosenttiyksikön korotukseen kaupassa myytävien juomien enimmäisvahvuuteen osoittaa tietynlaista absurdiutta ilman suurempaa kokonaiskuvaa. Kun otetaan huomioon matkustajatuonnin lasku ja Alkon myynnin väheneminen, niin alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu jäänee selvästi alle lain vastustajien esittämistä kauhuskenaarioista. THL:n tutkijat ovat itse esittäneet, että heillä ei ole esittää lukuarvioita eri jakelukanavien ristijoustoista. Näin ollen pienellä korotuksella ei ole dramaattisia vaikutuksia kokonaiskulutukseen.
Alkoholilain uudistuksessa keskeisin tavoite on ollut päivittää vanhentunutta lakia ja koota useita erillään olevia asetuksia yhteen alan toimijoiden toiminnan helpottamiseksi. Keskeisiä uudistuksia ovat esimerkiksi:
- Jatkossa anniskeluaika päättyisi klo 01.30, mutta anniskelua saisi jatkaa ravintolan omalla ilmoituksella enintään klo 04.00:ään.
- Jatkossa yhdellä luvalla saisi anniskella kaikkia alkoholijuomia ja A-, B- ja C- luvista luovuttaisiin. Lisäksi ravintoloiden vastaavien hoitajien pätevyysvaatimuksia kevennettäisiin.
- Uutena asiana määriteltäisiin käsityöläisoluet, joita niiden valmistajat saisivat myydä suoraan valmistuspaikalta. Pienpanimoiden tuotteena pidettäisiin lähtökohtaisesti maltaista käymisen avulla valmistettuja vahvuudeltaan enintään 12-prosenttisia alkoholijuomia.
- Anniskelupaikat voisivat myös myydä alkoholijuomia asiakkaiden mukaan otettavaksi kauppojen tapaan normaalien vähittäismyynnin sääntöjä noudattaen.
- Alkoholin ulkomailta tapahtuvaa etämyyntiä koskeva säännös jätettiin lausuntokierroksen jälkeen tapahtuneen muutoksen myötä nykyiseen muotoonsa. Asia odottaa kuitenkin viimeistä ratkaisua, koska asiaan liittyvä oikeustapaus on vasta etenemässä korkeimpaan oikeuteen.
Osa alkoholilain uudistusta vastustavista henkilöistä ei hyväksyisi edes nykylainsäädäntöä, jos se tuotaisiin eduskuntaan. Olemme kuulleet hämmentäviä avauksia keskioluen laimentamisesta niin kristillisten kuin keskustalaisten suunnasta.
Turha holhous ja sääntely on tullut tiensä päähän. Menetämme omatekoisilla rajoitteilla työpaikkoja ja verotuloja, kun suunnan tulisi olla yrittäjyyttä vahvistava. Maltti on puuttunut ainoastaan uudistusta koskevasta keskustelusta. Jahkailu tulisi saattaa loppuun ja alkoholilain uudistus tulisi saattaa voimaan jo ensi vuoden alusta lähtien.
**
Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
10.08.2017
Puheet palkankorotuksista ja vaatimuksista ovat varma syksyn merkki. Eri intressitahot ja yksittäiset kansanedustajat ovat ehtineet äänekkäästi vaatimaan lisäyksiä kukin omia äänestäjiään miellyttävälle menoerälle. Puheita vahvistaa myönteinen suhdannetilanne, joka johtuu piristyneestä maailmantaloudesta. Vientinäkymät kasvavat aiemmin ennustettua paremmin. Koheneva kustannuskilpailukyky tukee viennin mahdollisuuksia. Myös investointien hyvä kierre on vahvistunut. Työllisyyden kannalta valoisa uutinen on, että yritykset luottavat tulevaisuuteen.
Suhdannepöly tulee hieroa silmistä, sillä valtion velkaantuminen ei ole vielä ohi. Jakovaraa ei ole. Velkaa joudutaan ottamaan ensi vuonna 3,4 miljardia euroa. Vaikka velkaa otetaan vähiten sitten 2009 jälkeen, niin tilanne on edelleen huolestuttava. Valtion budjetti on ollut alijäämäinen yhtäjaksoisesti finanssikriisin jälkeen. Menojen loppusumma on valtiovarainministeriön ehdotuksessa 55,4 miljardia euroa, kun budjettitalouden tulot ilman nettolainanottoa ovat 52 miljardia euroa. Valtion talouden alijäämä ja velkasuhde pienenevät, mutta vain ainoastaan väliaikaisesti. Pitkän aikavälin kestävyysvaje vaivaa meitä edelleen.
Kestävyyskyvyn ja työllisyystavoitteen saavuttamiseksi ei ole olemassa yhtä yksittäistä taikakeinoa. Suurempia rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Hallituksen tulee sitoutua viimeistään nyt perhevapaiden uudistamiseen, paikallisen sopimisen edistämiseen sekä yritystukien karsimiseen.
Suurempien rakenteellisten muutosten lisäksi tarvitaan lukuisia pienempiä toimenpiteitä oikean kasvusuunnan vahvistamiseksi. Valtiovarainministeriö on kohdistanutkin rahaa työvoimapalveluihin, tieteeseen ja myös takuueläkkeen maltilliseen korotukseen. Työvoimapalveluista on mainittava hyvänä esimerkkinä työttömien haastattelut, joilla on pystytty kannustamaan ja ohjamaan ihmisiä hakemaan töitä. Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen kannustaa naisia töihin ja vähentää eriarvoisuutta.
Välinpitämättömyys tosiasioita kohtaan on vaarallisempaa kuin tiedostamattomuus. Nyt ei ole aikaa eturyhmäpolitikoinnille tai siltarummutukseen. Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä on uskallettu pitää maltti matkassa. Saman periaatteen on yletettävä hallituspuolueiden yhteisneuvotteluihin elokuun lopulla järjestettävään budjettiriihessä. Valtion talous saadaan terveelle pohjalle ainoastaan määrätietoisella työllä eikä harhaisilla kuvitelmilla.
**
Hallitus käsittelee talousarvioesitystä budjettiriihessään 30.–31 elokuuta.
Valtiovarainministeriön ehdotus vuoden 2018 talousarvioksi
