08.11.2017

Vihreiden varjobudjetti on keskiluokalle karua kyytiä

Vihreät julkistivat tällä viikolla varjobudjetin, joka on päällisin puolin ja visuaalisesti mukavaa katsottavaa. Tulevaisuutta syleilevien sanavalintojen takaa löytyy kuitenkin karua kyytiä keskiluokalle. Linjattomuudesta syytetty Aalto päätti tarttua Ville Niinistön oppeihin ja haukkua hallituksen talouspolitiikan käymättä faktoja läpi. Kokonaisuudessaan vihreiden varjobudjetti on kuin puolue itse – päältä vihreä, mutta sisältä punainen.

Varjobudjetista käy ilmi, että vihreät olisivat valmiita käymään keskiluokan lompakolla, sillä vihreiden esittämät ”säästöt” ovat lähes kokonaan veronkiristyksiä. Vähemmän ottaminen ei ole antamista. Hallitus on esittänyt ensi vuoden talousarviossa työn verotukseen 300 miljoonan euron kevennystä, jotta työn verotus säilyisi ennallaan. Vihreät olisivat valmiita vain 80 miljoonaan kevennykseen.

Tunnepopulismia tarjoiltiin taas riemulla, kun varjobudjetti kompastuu vääristyksiin jo ensimmäisistä sivuista lähtien. Touko Aallon saatesanoissa todetaan hallituksen heikentäneen peruskoulun ja varhaiskasvatuksen tasa-arvoa, vaikka peruskoulun rahoituksesta ei ole viety euroakaan tällä hallituskaudella. Kokoomus pitää koulutusta ja sivistystä tärkeänä, vaikka vihreät yrittäisivät kääntää asiaa toisin.

Mikäli Aalto olisi lukenut mielikuvapolitikoinnin sijaan edes hallituksen talousarvioehdotuksen tiedotteen, niin hän olisi saanut selville, että hallitus lisää rahoitusta peruskoulun tasa-arvon vahvistamiseen yhteensä 25 miljoonaa euroa. Lisäksi hallitus alentaa varhaiskasvatusmaksuja 70 miljoonalla eurolla ensi vuodesta lähtien. Varhaiskasvatuksen alennukset kohdistuvat pieni- ja keskituloisille, jotka ovat ryhmänä kautta linjan ensi vuoden budjetin keskiössä.  

Toinen keskeinen vääristys on, että hallitus lisäisi tuloeroja. Faktat todistavat, että tuloerot eivät ole tosiasiallisesti kasvaneet Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tuloerot ovat ainoastaan heilahdelleet marginaalisesti suhdanteiden mukaan ja isommassa mittakaavassa tuloerot ovat jopa kaventuneet vuoden 2007 jälkeen. Suomessa on ja tulee olemaan kansainvälisesti vertaillen erittäin matalat tuloerot.

Vihreiden varjobudjetti olisi ollut näytön paikka. Vastuunkannon sijaan Aalto päätti ottaa askeleen taaksepäin ja siirtyä populistisiin menneen maailman ratkaisuihin. Vasemmistoliitonkin luulisi olevan ylpeä kuinka vihreät ovat omaksuneet ideologian, jossa vastustetaan rikastumista eikä köyhtymistä.

 

27.10.2017

Perustuslakikeskustelussa mentävä eteenpäin

Björn Wahlroos totesi tuoreessa pamfletissaan vuoden 2000 perustuslain ja perustuslakivaliokunnan toiminnan vieneen Suomen häiriötilaan, joka estää rakenteellisten uudistusten läpiviemisen. Wahlroos esitti perustuslaille tuomioistuinperustaista jälkivalvontaa. Hänen mukaan tehtävä on uskottava joko korkeimmalle oikeudelle tai sitä varten on perustettava perustuslakituomioistuin. Perustuslakituomioistuimen toimivuutta Suomeen on selvitetty jo useampaan otteeseen. Tyytymättömyys eduskunnan perustuslakivaliokunnan toimintaan ei ole riittävä peruste perustuslakituomioistuimelle. Sen sijaan laajempi asiantuntijapooli ja suurempi vuorovaikutus kansallisten tuomioistuinten kanssa parantaisivat perustuslakivaliokunnan toimivuutta.

Wahlroos sivuuttaa hätäillen sen tosiasian, että itseasiassa tuomioistuimet saivat vuoden 2000 perustuslain myötä oikeuden tulkita perustuslakia rajoitetun määrin. Tätä ennen tuomioistuimilla oli ehdoton kielto perustuslain tulkitsemiseen. Tuomioistuinten asiana on viime kädessä huolehtia siitä, ettei ratkaisun lopputulos ole tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa yksittäisessä oikeustapauksessa ja siinä soveltamistilanteessa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Olennainen sana tätä säätelevässä perustuslain pykälässä 106, on ilmeinen, joka rajoittaa tuomioistuinten tulkintamahdollisuuksia merkittävästi. Sanan poistamisesta on käyty kymmenisen vuotta keskustelua ja sen poisto toisi myös Wahlroosin toivomaan tasapainoa etukäteis- ja jälkikäteisvalvonnan välille. Tämä reitti olisi huomattavasti kevyempi kuin perustuslakituomioistuimen ja sen mahdollisuudet tulisi mielestäni selvittää.

Perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuinten välinen valtiosäänteinen suhde näyttäytyy nykyisin myös kovin yksisuuntaisena. Valiokunnan ei erityisemmin edellytetä hyödyntävän perustuslain säännöksiin liittyvää tuomioistuinkäytäntöä. Lausunnoista puuttuvatkin viittaukset kokonaan kotimaisten tuomioistuinten ratkaisuihin.1

Toiseksi perustuslakivaliokunnan työssä on kyse tulkinnoista. Tällöin muutaman asiantuntijan näkemyksellä on tavallista suurempi painoarvo. Maassamme on nykyisin vähän perustuslain asiantuntijoita ja suurin osa heistä on miehiä. Tosiasiassa harvat valtiosääntöoppineet luovat perustuslakivaliokunnan tulkintalinjan jättäen vähän liikkumatilaa perustuslakivaliokunnan tulkintoihin. Perustuslakivaliokuntaan kutsuttavien asiantuntijoiden henkilöjoukkoa tulisi laajentaa ja myös kuulemismenettelyä tulisi kehittää tukemaan valiokunnan työtä. Näin valiokunnan jäsenet voisivat keskittyä heti oleellisten kysymysten arvioimiseen.

Perustuslakivaliokunnalla on perinteikäs ja arvostettu asema laillisuusvalvonnassa. Arvostettu asema ei kuitenkaan voi tarkoittaa oletusta valiokunnan tai sen asiantuntijoiden erehtymättömyydestä. Perustuslakivaliokunnan onkin toiminnallaan ansaittava arvovalta yhä uudelleen päätösten rationaalisuudella ja avoimella keskustelulla. On selvää, että kansalaisten perusoikeuksista on pidettävä kiinni. Koko demokraattinen järjestelmämme on kuitenkin pullonkaulassa, jos muutama asiantuntija voi määritellä valiokunnan mietinnön sisällön.

***

Ojanen, Tuomas: Eduskunnan perustuslakivaliokunta ja tuomioistuimet – kohti valtiosääntöistädialogia? Teoksessa Letto-Vanamo, Mäenpää ja Ojanen (toim.): Juhlajulkaisu Mikael Hidén 1939 – 7/12 – 2009, s. 239–252. Helsinki 2009.

17.10.2017

Kiinteistövero kaipaa perusteellista uudistamista

Hallituksen päätös luopua nousseiden tuottoarvioiden vuoksi kiinteistöveron alarajan korotuksesta on järkevä. Budjettiriihen yhteydessä hallitus teki tärkeän päätöksen keventää varhaiskasvatuksen maksuja. Tämä päätös helpottaa monen lapsiperheen arkea ja lisää työnteon kannustimia sekä työllisyyttä. Kiinteistöveron nostaminen oli yksi keino, jolla hallitus suunnitteli kuntien saavan rahoitettua maksujen kevennykset, mutta verotuottojen nousun vuoksi hallituksella ei ole tarvetta kategorisesti nostaa kaikkien kuntien kiinteistöveron alarajaa. Pakottavien yleiskorotuksien sijaan harkintavalta on syytä säilyttää kunnilla.

Varhaiskasvatusmaksujen alennukset koskettavat kaikkia perheitä ja kuntia, mutta kiinteistöveron alarajan korotuksen vaikutukset olisivat kohdistuneet kuntakenttään epätasaisesti.

Ongelmana Suomessa on se, että kiinteistöveroprosenttien korotukset kohdistuvat alueellisesti epätasaisesti. Korotukset kohdistuvat eritoten Uudellemaalle, jossa kiinteistöjen verotusarvot ovat suhteellisesti korkeimpia ja veroprosentit keskimääräistä matalampia. Verokertymästä reilut 35 % kertyy Uudeltamaalta, mutta muiden maakuntien osuudet ovat reippaasti alle 10 prosenttia.

Epätasaisuus ei rajoitu vain alueiden väliseen vertailuun, vaan nykyiset kiinteistöverojen määräytymisperusteet eivät aina kohtele verovelvollisiakaan alueiden sisällä tasapuolisesti. Hallitus onkin parhaillaan uudistamassa kiinteistöveroa. Uudet arvostamisjärjestelmät otetaan käyttöön vuoden 2020 kiinteistöverotuksessa

Tarkoituksena ei ole korottaa kiinteistöveroa verotusarvoja korottamalla, vaan tarjota parempi, kustannustehokkaampi sekä oikeudenmukaisemmin ja tasapuolisemmin asukkaita kohteleva veropohja kuntien rahoituslähteeksi. Kokoomus lähtee siitä, että useiden talousasiantuntijoiden suosittelema verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn verotuksesta esimerkiksi kiinteistöveron suuntaan on sinällään perusteltua. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia siitä, ettei suomalaisten kokonaisverorasitus kasva, ja että kiinteistöveron määräytymisperiaatteet ovat kunnossa.

04.10.2017

Pääkaupunkiseudun erillisratkaisu laajennettava muillekin kaupunkiseuduille

Kaupunkien ja maakuntien roolijako uhkaa jäädä epäselväksi maakuntauudistuksessa. Erityisesti kasvu- ja elinvoimakysymyksissä asiaa tulisi vielä pohtia tarkemmin mm. siitä näkökulmasta, että kaupungit toteuttavat läheisyysperiaatetta maakuntia paremmin ja tuntevat alueen olosuhteet. Kunnilla ja kaupungeilla on mm. tulo- ja yhteisöverojen vuoksi maakuntia vahvemmat kannustimet työllisyyden ja elinkeinojen edistämiseen. Paikallishallinnon ja maakuntien välisen työnjaon epäselvyys hämärtää myös vastuunjakoa.

Suomen 21 suurinta kaupunkia kokoontuvat huomenna keskustelemaan kaupunkien roolista ja tulevaisuudesta maakuntauudistuksessa. Neljä viidestä suomalaisesta asuu näiden kaupunkiseutujen alueella. Sote-palveluiden siirtyessä suurempien hartaiden hoidettavaksi kaupunkien ja kuntien erilaistumine tapahtuu elinvoimapolitiikan saralla. Suuret kaupungit kykenevät hoitamaan elinvoimapolitiikkaansa niin hyvin, että maakuntien on turha sekaantua tähän.

Pääkaupunkiseudun kunnille on neuvoteltu erillisratkaisu, jonka mukaan kasvupalvelut eli työllisyys- ja yrityspalvelut voidaan järjestää kuntayhtymän puolesta eikä maakunnan tasolla. Kasvupalvelulaki on vielä valmistelussa ja hallituksen riveistä on nähty vihreää valoa erillisratkaisun laajentamiseksi koskemaan myös muita kaupunkiseutuja. Nyt olisi mielestäni ministeri Lintilältä viisautta ottaa asia vielä uudelleen käsittelyyn ja kutsua kaupungit neuvottelupöydän ääreen.

Olisi koko maan etu olisi, jos pääkaupunkiseudulle luvattu erityisjärjestely ulotettaisiin muihinkin Suomen kasvukeskuksiin. Samalla voitaisiin selkeyttää kuntien ja kaupunkien roolijakoa suhteessa maakuntiin laajemminkin. Maakunnille on luontevaa antaa sote-tehtävien lisäksi rooli aluetta yhdistävissä maakuntakaava- ja liikennejärjestelmätyön rooleissa. Kaupungeille ja suurille kunnille on puolestaan perusteltua antaa itsehallinnollinen tila toimia tehokkaasti kilpailukyvyn, kasvun ja elinvoiman kasvattamiseksi.

Kaupunkien menestys ei ole nollasummapeliä, vaan kaupunkiseutujen naapurit ja koko maa hyötyvät kasvun tuottamista hyödyistä. Aluetalouden näkökulmasta tiedetään, että talouskasvun, kaupungistumisen ja tuottavuuden kasvussa on selkeä positiivinen yhteys. Kaupungistumisen kierrettä ei tule pysäyttää. Tulevaisuuden megatrendit kuten robotisaatio ja digitalisaatio tulevat todennäköisesti kiihdyttämään kaupungistumista entisestään. Jos ja kun kaupungistumista ei haluta asettaa vastakkain maaseudun kanssa, niin eikö olisi oikeudenmukaista antaa kaupungeille työvälineet kasvun tuottamiseen?

Kaavaillut maakunnat tulemaan olemaan resursseiltaan ja voimavaroiltaan hyvin erilaisia. Asiantuntijat ovat pitäneet alle 200 000 asukkaan maakuntien kantokykyä riittämättömänä. Suunnitelluista maakunnista vain kahdeksan pääsisi ylitse kestävän väestörajan. Useimpien maakuntien kantokyky on jo koetuksella sote-tehtävien hoidossa. Meillä tulee olla rohkeutta arvioida maakuntien määrää kriittisessä valossa. Asiantuntijatiedon myötä on selvää, että 18 maakuntaa voi olla ainoastaan siirtymäratkaisu.

Valitettavasti keskustan piiristä on esitetty ajatuksia kaupungistumisen jarruttamisesta tai suoranaisesta estämisestä. Pääministeri Sipilä on todennut uskovansa kaupungistumisen virran kääntyvän. Pekkarinen taas esitti budjettiriihen yhteydessä, että hallituksen tulisi estää kaupungistumista. Lausuntoja on paikkailtu myöhemmin toteamalla, että keskusta ei aseta kaupunkeja ja maaseutua vastakkain. On kuitenkin merkillepantavaa, että hallitusohjelmassa on 20 000 sanaa, mutta ei yhtäkään mainintaa kaupungistumisesta. Kasvupalveluiden laajentamisen lisäksi Kaupunkipoliittisen selonteon antaminen eduskunnalle viimeistään nyt olisi viisas teko, mikä saattaisi rauhoittaa kaupunginjohtajien huolia. TEM-ministerit ovat näyttäneet selonteolle varovaisen vihreää valoa.

Tunnepolitikoinnin aika on ohi. Ministeri Vehviläinen vastasi kaupunginjohtajille Kuntalehden haastattelussa, että maakuntauudistus on vietävä läpi, vaikka kritiikkiä tuleekin monesta kulmasta. Kritiikkiä, varsinkaan useasta suunnasta tulevaa, ei tulisi sivuuttaa noin vaan. Kaupungistuminen on tosiasia, jonka kiistäminen on vastuutonta faktojen kieltämistä. Kaupunkipolitiikan tunnustaminen ja työkalujen antaminen kasvukeskusten käyttöön olisi viisas suunta hallitukselta.

22.09.2017

Niin on miltä näyttää, vai onko?

Eduskunnassa keskustellaan parhaillaan vuoden 2018 budjetista. Tähänastisen keskustelun debatoiduimmaksi aiheeksi ovat nousseet tuloerot.

Vauhtia tähän ovat antaneet vasemmistoliiton eduskunnan tietopalveluilta tilaama selvitys, sekä valtiovarainministeriön muistio tulonjakuvaikutuksista. Oppositiosta on ryhdytty kilpaa kritisoimaan hallituksen tekemiä ansiotuloverojen kevennyksiä. Ja erityisesti vasemmistoliitto on ryhtynyt julistamaan, että hallitus leikkaa pienituloisimmilta antaen samalla rikkaille.

Tuloerokeskustelulla on arvonsa, mutta tarkoituksenmukaisempaa olisi nyt kiinnittää katse siihen, mitä teemme edistääksemme köyhyyden ja köyhyysloukkujen vähenemistä ja työllistymistä. Vahvojen väitteiden osalta olisi myös syytä tarkistaa, että faktat ovat oikein. Pienituloisista huolehditaan tulevassa budjetissa monin tavoin ja on tärkeä ymmärtää, että jos tehdään veronkevennyksiä joillekin, se ei tarkoita, että heille annettaisiin enemmän. Kyse on siitä, että heidän työllään ansaitsemista ansioista otetaan vähemmän – ei siis anneta, vaan otetaan.

Eduskunnan tietopalvelulla teetettyyn selvityksen ongelma on, että siinä muuttujina toimivat ainoastaan verotukseen ja tulonsiirtoihin liittyvät poliittiset päätökset sekä palkkakehitys. Tulokset eivät huomioineet lainkaan työllisyyden muutoksia.  Myöskään varhaiskasvatuksen alennuksia ei otettu huomioon, jotka kohdistuvat juuri pienituloisten hyväksi. Sanonta siitä, että sitä saa mitä mittaa, pitää paikkansa.

Valtiovarainministeriön muistiossa puolestaan todetaan, että vuodelle 2018 esitettyjen tulo- ja kulutusverotuksen muutosten kokonaisvaikutus on tulonjaon kannalta neutraali. Osatotuus opposition kritiikissä on siinä, että kulutusverotuksen muutokset kasvattavat tuloeroja. Esimerkiksi tupakkaveron korotus vähentää käytettävissä olevia tuloja kaikissa tulokymmenyksissä, mutta suhteellisesti eniten alimmassa tulokymmenyksessä. En usko, että kuitenkaan kukaan olisi valmis esittämään tupakkaveron korotuksen perumista tuloerojen tasoittamiseksi.

Aikajänteen valinta vaikuttaa huomattavasti haluttuun lopputulokseen. Pitkällä aikavälillä talouspolitiikka on kasvattanut nimenomaan pienituloisten tuloja ja leikannut suurituloisten tuloja. Nordean tutkimuksesta käy ilmi, että tuloerot eivät ole kasvaneet Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, vaan ne ovat heilahdelleet marginaalisesti suhdanteiden mukaan. Tuloerot ovat kaventuneet vuoden 2007 jälkeen.

Suomessa tuloerot ovat kansainvälisesti mitattuna pienet. Näin on myös jatkossakin. Budjettiriihessä hallitus päätti 270 miljoonan euron ansiotuloveron kevennyksistä kaikille tuloluokille, mikä itseasiassa vähentää tuloeroja. Työn verotuksen keventäminen on järkevää talouspoliittisesti, sillä matalampi veroaste vahvistaa työllisyyttä ja talouskasvua.

Työllisyysasteen tarkastelu on antaa paremman kuvan tilanteestamme kuin tarkoitushakuiset tulkinnat. On valitettavaa, että irtopisteiden valossa yritetään hämärtää oikeasuuntaista talouden kehitystä ja talouspolitiikkaa. Työn vastaanottamisen tulisi olla aina kannustavaa ja siksi pitkällä aikavälillä tarvitaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus kannustinloukkujen kitkemiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi. Kaikkiin työllisyyttä parantaviin toimenpiteisiin, niin rakenteellisiin kuin verotuksellisiin, ratkaisuin on tartuttava. Työllisyys on parasta sosiaaliturvaa.

 

21.09.2017

Videoterveisiä eduskunnasta

Videoterveisiä eduskunnasta (linkki)

18.09.2017

Keskustelu alkoholilain uudistuksesta on holtitonta

Alkoholilain uudistus on eduskunnan käsittelyssä huomenna. Lakiesitys sisältää lukuisia yrittäjyyttä ja ravintolatoimintaa edistäviä toimenpiteitä. Uudistuksen aika on todellakin nyt, kun olemme ottamassa askeleita kohti eurooppalaista alkoholikulttuuria. Keskustelussa on ajauduttu yksittäisiin yksityiskohtiin, mikä on valitettavaa. Alkoholin kulutuksen trendi on ollut laskeva etenkin nuorissa ikäluokissa jo pitkään. Suunta on myös sama uudistuksen jälkeen. Enää ei merkitse määrä, vaan laatu. Yksilön näkökulmasta kyse on laadukkaammasta ja laajemmasta valikoimasta kauppojen hyllyillä.

Keskustelun kilpistyminen 0,8 prosenttiyksikön korotukseen kaupassa myytävien juomien enimmäisvahvuuteen osoittaa tietynlaista absurdiutta ilman suurempaa kokonaiskuvaa. Kun otetaan huomioon matkustajatuonnin lasku ja Alkon myynnin väheneminen, niin alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu jäänee selvästi alle lain vastustajien esittämistä kauhuskenaarioista. THL:n tutkijat ovat itse esittäneet, että heillä ei ole esittää lukuarvioita eri jakelukanavien ristijoustoista.  Näin ollen  pienellä korotuksella ei ole dramaattisia vaikutuksia kokonaiskulutukseen.

Alkoholilain uudistuksessa keskeisin tavoite on ollut päivittää vanhentunutta lakia ja koota useita erillään olevia asetuksia yhteen alan toimijoiden toiminnan helpottamiseksi.  Keskeisiä uudistuksia ovat esimerkiksi:

  • Jatkossa anniskeluaika päättyisi klo 01.30, mutta anniskelua saisi jatkaa ravintolan omalla ilmoituksella enintään klo 04.00:ään.
  • Jatkossa yhdellä luvalla saisi anniskella kaikkia alkoholijuomia ja A-, B- ja C- luvista luovuttaisiin. Lisäksi ravintoloiden vastaavien hoitajien pätevyysvaatimuksia kevennettäisiin.
  • Uutena asiana määriteltäisiin käsityöläisoluet, joita niiden valmistajat saisivat myydä suoraan valmistuspaikalta. Pienpanimoiden tuotteena pidettäisiin lähtökohtaisesti maltaista käymisen avulla valmistettuja vahvuudeltaan enintään 12-prosenttisia alkoholijuomia.
  • Anniskelupaikat voisivat myös myydä alkoholijuomia asiakkaiden mukaan otettavaksi kauppojen tapaan normaalien vähittäismyynnin sääntöjä noudattaen.
  • Alkoholin ulkomailta tapahtuvaa etämyyntiä koskeva säännös jätettiin lausuntokierroksen jälkeen tapahtuneen muutoksen myötä nykyiseen muotoonsa. Asia odottaa kuitenkin viimeistä ratkaisua, koska asiaan liittyvä oikeustapaus on vasta etenemässä korkeimpaan oikeuteen.

Osa alkoholilain uudistusta vastustavista henkilöistä ei hyväksyisi edes nykylainsäädäntöä, jos se tuotaisiin eduskuntaan. Olemme kuulleet hämmentäviä avauksia keskioluen laimentamisesta niin kristillisten kuin keskustalaisten suunnasta.

Turha holhous ja sääntely on tullut tiensä päähän. Menetämme omatekoisilla rajoitteilla työpaikkoja ja verotuloja, kun suunnan tulisi olla yrittäjyyttä vahvistava. Maltti on puuttunut ainoastaan uudistusta koskevasta keskustelusta. Jahkailu tulisi saattaa loppuun ja alkoholilain uudistus tulisi saattaa voimaan jo ensi vuoden alusta lähtien.

**
Hallituksen esitys eduskunnalle alkoholilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

10.08.2017

Suhdannepöly on hierottava pois silmistä

Puheet palkankorotuksista ja vaatimuksista ovat varma syksyn merkki. Eri intressitahot ja yksittäiset kansanedustajat ovat ehtineet äänekkäästi vaatimaan lisäyksiä kukin omia äänestäjiään miellyttävälle menoerälle. Puheita vahvistaa myönteinen suhdannetilanne, joka johtuu piristyneestä maailmantaloudesta. Vientinäkymät kasvavat aiemmin ennustettua paremmin. Koheneva kustannuskilpailukyky tukee viennin mahdollisuuksia. Myös investointien hyvä kierre on vahvistunut. Työllisyyden kannalta valoisa uutinen on, että yritykset luottavat tulevaisuuteen.

Suhdannepöly tulee hieroa silmistä, sillä valtion velkaantuminen ei ole vielä ohi. Jakovaraa ei ole. Velkaa joudutaan ottamaan ensi vuonna 3,4 miljardia euroa. Vaikka velkaa otetaan vähiten sitten 2009 jälkeen, niin tilanne on edelleen huolestuttava. Valtion budjetti on ollut alijäämäinen yhtäjaksoisesti finanssikriisin jälkeen. Menojen loppusumma on valtiovarainministeriön ehdotuksessa 55,4 miljardia euroa, kun budjettitalouden tulot ilman nettolainanottoa ovat 52 miljardia euroa.  Valtion talouden alijäämä ja velkasuhde pienenevät, mutta vain ainoastaan väliaikaisesti. Pitkän aikavälin kestävyysvaje vaivaa meitä edelleen.

Kestävyyskyvyn ja työllisyystavoitteen saavuttamiseksi ei ole olemassa yhtä yksittäistä taikakeinoa. Suurempia rakenteellisia uudistuksia tarvitaan. Hallituksen tulee sitoutua viimeistään nyt perhevapaiden uudistamiseen, paikallisen sopimisen edistämiseen sekä yritystukien karsimiseen.

Suurempien rakenteellisten muutosten lisäksi tarvitaan lukuisia pienempiä toimenpiteitä oikean kasvusuunnan vahvistamiseksi. Valtiovarainministeriö on kohdistanutkin rahaa työvoimapalveluihin, tieteeseen ja myös takuueläkkeen maltilliseen korotukseen. Työvoimapalveluista on mainittava hyvänä esimerkkinä työttömien haastattelut, joilla on pystytty kannustamaan ja ohjamaan ihmisiä hakemaan töitä. Varhaiskasvatusmaksujen alentaminen kannustaa naisia töihin ja vähentää eriarvoisuutta.

Välinpitämättömyys tosiasioita kohtaan on vaarallisempaa kuin tiedostamattomuus. Nyt ei ole aikaa eturyhmäpolitikoinnille tai siltarummutukseen. Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä on uskallettu pitää maltti matkassa. Saman periaatteen on yletettävä hallituspuolueiden yhteisneuvotteluihin elokuun lopulla järjestettävään budjettiriihessä. Valtion talous saadaan terveelle pohjalle ainoastaan määrätietoisella työllä eikä harhaisilla kuvitelmilla.

**

Hallitus käsittelee talousarvioesitystä budjettiriihessään 30.–31 elokuuta.

Valtiovarainministeriön ehdotus vuoden 2018 talousarvioksi

 

26.07.2017

Sovitut 18 maakuntaa ovat siirtymäratkaisu

Maakuntauudistuksessa maakuntien määrästä on tehty poliittinen sopimus, mutta katsotaan asiaa mistä näkökulmasta tahansa, on selvää, että kaavailtu 18 maakunnan malli voi olla korkeintaan siirtymävaiheen ratkaisu. Aluetieteen, soten, perustuslain ja talouden asiantuntijat ovat pitäneet toistuvasti 18 maakunnan määrää liian suurena. Myös hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa todetaan että asiantuntija-arvioinnin perusteella palveluiden järjestäjien määrä jää liian suureksi.

Asiantuntijat ovat pitäneet alle 200 000 asukkaan maakuntien kantokykyä riittämättömänä. Suunnitelluista maakunnista vain 8 maakuntaa pääsisi yli kestävän väestörajan. Palvelujen yhdenvertainen saatavuus 18-alueen mallissa toteutuisi arvioiden mukaan ainoastaan tyydyttävästi, kun saatavuus olisi vielä 12 alueen mallissakin erinomainen. On huolestuttavaa, että keskustan entinen ministeri Juha Rehula on myöntänyt, että suuret ja väkirikkaat maakunnat ovat uudistuksen häviäjiä.

Paikallis- ja aluehallinnon välinen työnjako uhkaa myös jäädä epäselväksi maakuntien määrän johdosta. Tulevaisuuden kasvu ja vetovoimaisuus nojaa vahvoihin kaupunkiseutuihin, mutta maakuntauudistus uhkaa viedä kehitystä väärään suuntaan. Kuuden suurimman kaupungin johtajat ovat ilmaisseet vakavan huolensa asiasta.

Alue- ja väestötutkija Timo Aro ja tohtorikoulutettava Timo Widbom toteuttivat mielenkiintoisen aluerakenteen optimoinnin suhteessa väestön sijaintiin ja saavutettavuuteen. Optimoinnin tuloksena syntyneet kartat osoittavat, että alueen saavutettavuuden perusteella ihanteellisin määrä olisi 7 tai 12 maakuntaa. Tutkijoiden kritiikkiä on kuunneltava. Isoja uudistuksia ei tehdä tätä päivää varten, vaan tulevaisuuden tarpeisiin.

Jo nyt saatavilla olevan tiedon pohjalta on täysin selvää, että maakuntien määrä ei voi jäädä siirtymävaiheen jälkeen näin suureksi.

Maakuntien väkimäärä tilastokeskuksen tietojen perusteella.
maakunnat

17.07.2017

Komiteat olisivat uudistamista käsijarru päällä

Rakenteellisten uudistusten läpivieminen ja lainsäädännön taso ovat nousseet pinnalle etenkin sote-uudistuksen yhteydessä. Oppositiopuolueet ovat tarjonneet lääkkeeksi parlamentaaristen työryhmien perustamista. Porin SuomiAreenan hetkittäinen aurinko sai Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon vaatimaan jopa komitealaitoksen palauttamista. Aallon ajatus komiteatyöstä, samaan aikaan kun puolue on uhonnut soten kaatamista, osoittaa umpikujan johon ajatus johtaa.

Komiteoista päätettiin luopua aikoinaan niiden hitauden takia. Sanonta komitean suunnittelema hevonen näyttää enemmän kamelilta kuin hevoselta ei ole myöskään syntynyt tyhjästä. Komiteatyön tilalle on tullut ministeriöiden asettamat työryhmät ja selvityshenkilöt. Valmistelusta on tullut tehokkaampaa ja joustavampaa. Ministeriöiden työryhmissä on edustettuina usein alan parhaat asiantuntijat ja niissä kuullaan aktiivisesti tutkijoita ja eri sidosryhmiä. Kuulemiset jatkuvat myös eduskunnassa, jossa kaikilla puolueilla on mahdollisuus osallistua valiokuntatyössä lainsäädännön hiomiseen. Myös lainsäädännön tasoa on vahvistettu tällä hallituskaudella, kun lainsäädännön arviointineuvosto perustettiin 2015 joulukuussa.

On aihetta kysyä, mikä olisi laajemman yhteisvalmistelun anti päätöksenteolle, kun oppositio toistuvasti vaatii jarrua uudistuksille tai haukkuu ne maanrakoon. Miten vältettäisiin se aikaisempien komiteoiden vahvan edunvalvonnan perisynti, jota ei ole saatu ratkaistua työmarkkinoiden yhteisneuvoteluissakaan? Epäilen vahvasti, että konkreettisia parannusehdotuksia nähtäisiin komiteoissa, kun niitä ei kuulla edes julkisesti.

Kiinnostus lainsäädännön tasoa kohtaan on toki osoitus demokratian toimivuudesta. Paremman sääntelyn kehittämistä on tehty vuosien ajan eikä kyseessä ole todellakaan yhden hallituksen haaste. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa, joka on vuodelta 1994 todetaan, että valiokunta on tuolloin joutunut kiinnittämään huomiota hallituksen esityksissä ilmenneisiin puutteellisuuksiin arvioidessaan lakiehdotusten käsittelyjärjestystä. Lisäksi valiokunta totesi jo tuolloin, että merkittävin yksittäinen syy lainvalmistelun tason viimeaikaiseen heikkenemiseen on valiokunnan käsityksen mukaan kiire.

Rohkeus on edistyksen edellytys. Suomen tarvitsemat isot rakenteelliset uudistukset tarvitsevat sujuvampaa hallintoa. Tärkeää on myös poliittisen ohjauksen oikea-aikaisuus sekä riittävä aika ja resurssit virkamiesvalmisteluun.  Lainsäädännön laatua parantaisi ministeriöiden vahvempi keskinäinen yhteistyö sekä lainsäädännön arviointineuvoston lausuntojen huomioiminen. Tiitisen työryhmän esitys lainsäädäntöjohtajien virkojen perustamista kaikkiin ministeriöihin on myös kannatettava suunta. Oikeusministeriön voimavaroja tulisi vahvistaa erityisesti valtiosääntöoikeuden ja julkisoikeuden kysymyksissä, jotta oikeusministeriö voi tukea tarvittaessa muita ministeriöitä lainvalmistelussa.

Pehmoiset puheet ja ylimääräiset kokoukset eivät vie yhteiskuntaa eteenpäin. Yhteiskuntaa ei voi uudistaa käsijarru päällä.

Seuraava sivu »

Ota yhteyttä

Outi Mäkelä
outi@outimakela.com
+358 50 5122 877

FacebookMailYoutubeTwitterInstagram