10.07.2011
Taideyliopisto ja kesäkärpänen
(julkaistu Verkkouutisissa)
Ministerien sanomisiin kiinnitetään tavallista enemmän huomiota. Usein tämän seurauksena kärpäsestä tulee härkänen, kuten vaikkapa Jyri Häkämiehen ”Venäjä, Venäjä, Venäjä” lausunnosta aikanaan. Nyt myös tuore hallitus on saanut ensimmäisen kärpäsensä.
Opetusministeri Jukka Gustafsson ajatteli ääneen Ylen haastattelussa, ja totesi ykskantaan, ettei taideyliopiston perustamiseen ole varaa. Toivottavasti kyse on vain ensikertalaisen huolimattomuudesta, eikä niinkään ministerin tahtotilasta. Eduskunnan kyselytunnilla vastaus oli jo loiventunut, ja ministeri arvioi, ettei tilanne ole kuitenkaan täysin toivoton.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ”taideyliopiston syntyä edistetään”. Viime hallituskaudella Henna Virkkusen toimesta Sibelius-Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun yhdistymistä selvitettiin. Sekä työryhmä että korkeakoulujen rehtorit päätyivät kannattamaan yhteistä taideyliopistoa. Vähemmän hallintoa, enemmän valinnanmahdollisuuksia opiskelijoille ja vahvempi kansainvälinen asema ovat vain muutamia esimerkkejä yhdistymisellä saavutettavista eduista.
Valtion nopea velkaantuminen kummittelee kaikkien uuden hallitusohjelman tavoitteiden takana, eikä korkeakoulutus ole tässä suhteessa poikkeus. Ensimmäistä budjettiriiheä ei ole kuitenkaan vielä pidetty, eikä siis leikkauksien lopullisia kohteita tai aikatauluja ole lyöty lukkoon. Kolmen korkeakoulun yhdistämisellä voitaisiin saavuttaa myös säästöjä hallinnon karsimisen kautta. Tätä vasten onkin kummaa, että tuore opetusministeri on jo nyt luovuttamassa taideyliopiston suhteen.
Taideyliopistolla olisi potentiaalia uuden hallituksen ”Aalloksi”, vastaavaksi kärkihankkeeksi kuin Taideteollisen, Kauppakorkean ja Teknillisen korkeakoulun yhdistäminen oli viime kaudella. Nokian menestys nojasi aikoinaan vahvaan insinööriosaamiseen.
Tämän päivän kilpailussa luovien alojen merkitys on korostunut, ja taideyliopiston kaltaiset hankkeet ovat omiaan tukemaan Suomen kilpailukykyä. Taiteella on ja tulee olla myös vahva itseisarvonsa. Aivan kuten panostuksia sivistykseen ei koskaan voi täysin mitata rahassa tai materiassa, sama pätee taiteeseen. Taideyliopiston perustaminen ja mahdollinen tasokorotus sen rahoitukseen olisivat vahva osoitus hallituksen sitoutumisesta sivistyksen ja taiteen edistämiseen.
Suomi tarvitsee ennakkoluulotonta ajattelua ja rohkeutta päätöksentekoon. Ministerit ovat tässä suhteessa avainasemassa. Viime hallituskaudella Jan Vapaavuori teki pienestä asuntoministerin salkusta paljon ajateltua merkityksellisemmän. Gustafssonille soisi vastaavaa tarmoa oman salkkunsa edistämiseen.
