20.10.2011

Parlamentarismi, presidentti ja perustuslaki

Presidentinvaalit lähestyvät vauhdilla. Lokakuun loppuun mennessä puolueet ovat valinneet ehdokkaansa, ja kampanjat käynnistyvät vähitellen.

Vaalien jälkeen Suomella on uusi tasavallan presidentti sekä henkilön että aseman puolesta, sillä perjantaina 21.10. eduskunta päättää perustuslain uudistamisesta. Uudistusta on käsitelty mediassa melko yksipuolisesti ja hanke on leimattu osittain Tarja Haloseen kohdistuvaksi valtaoikeuksien karsimiseksi. Tosiasiassa kyse on jo Mauno Koiviston aloittamasta hankkeesta, jonka tavoitteena on vahvistaa suomalaista parlamentarismia.

Merkittävimmät muutokset Suomen perustuslakiin tulivat voimaa jo 1.3.2000. Kuluneiden 11 vuoden aikana uutta valtiosääntöä on järjestelmällisesti arvioitu muun muassa ministeri Taxellin komitean toimesta.

Nyt käsillä olevat muutokset hyväksyttiin edellisessä eduskunnassa; perustuslainsäätämisjärjestyksen mukaisesti tarvitaan vielä nykyisten valtiopäivien hyväksyntä, jotta muutokset tulevat voimaan. Vaikutukset näkyisivät siten vasta vuonna 2012, seuraavan presidentin aloittaessa kautensa.

Mistä sitten on kyse, kun puhutaan parlamentarismin vahvistamisesta? Selkein tapaus on Suomen edustus EU:ssa ja Eurooppa-neuvostossa: ”kahden lautasen ongelma” poistuu yksiselitteisesti, kun perustuslakiin kirjataan, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja ylimmän johdon edustusta vaativassa Euroopan unionin muussa toiminnassa. Käytännössä jo nykyinen perustuslaki perusteluineen on ollut tällä kannalla.

Toinen merkittävä uudistus koskee hallituksen ja presidentin välisiä erimielisyyksiä tietyissä asioissa, erityisesti kansainvälisissä. Mahdollisessa pattitilanteessa eduskunnan kanta voittaa uudistuksen myötä. Koiviston linjaa jatkaen, kyse on siis eduskunnan ensisijaisuudesta suhteessa presidenttiin.

Olennaisilta osiltaan presidentin asema pysyy ennallaan muutoksista huolimatta. Hän johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa edelleen 93 § 1 momentin mukaisesti. Tasavallan presidentti toimii edelleen puolustusvoimien ylipäällikkönä. Toisaalta perustuslakiin kirjataan muutamia asioita, joilla ei ole tekemistä tai vaikutusta presidentin asemaan.

Paljon kohua ja turhaa pelottelua on saanut aikaan säännös Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa. Toisin kuin perussuomalaiset ajattelevat, kyse on puhtaasti informatiivisesta maininnasta, joka olisi jo aikaisemmin pitänyt lisätä perustuslakiin sen täydellisyysperiaatteen mukaisesti. Unionista eroaminen tai siihen liittyminen on edelleen mahdollista aivan samalla tavalla kuin ennenkin.

Huomattavasti merkittävämpi uudistus on kansalaisaloitteen mahdollistaminen. Uuden perustuslain myötä vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella olisi oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia vaikutuksia tällä on. Toivottavasti se ei jää vain kuolleeksi kirjaimeksi.

Perustuslaki herättää oikeutetusti voimakkaitakin tunteita. Sen uudistaminen onkin syystä ollut pitkäjänteistä, laaja-alaisesti valmisteltua ja varovaista. Sekä parhaat valtiosäännön asiantuntijat että puolueet yli hallitus-oppositio-rajojen ovat olleet prosessissa tiiviisti mukana. Näistä syistä olisikin toivottavaa, että kinastelu perustuslain uudistuksesta voidaan jättää taakse, ja sama energia suunnata kohti tulevia presidentinvaaleja