20.12.2011

Vähemmän byrokratiaa, enemmän metropolia

(julkaistu Verkkouutisissa)

Viime hallituskauden suuria tekoja oli metropolipolitiikan käynnistäminen. Pääkaupunkiseudun ja laajemmin koko Uudenmaan erityishaasteet huomioitiin ensimmäistä kertaa kokonaisuutena metropoliselonteossa. Nyt kuntauudistuksen adventtina on hyvä hetki jatkaa keskustelua maamme veturin tulevaisuudesta.

Ensimmäiseksi on syytä huomioida ero metropolipolitiikan ? toiminnan – ja metropolihallinnon ? rakenteiden – välillä. Vahvalla politiikalla edistetään alueen kasvua ? hallinto puolestaan on byrokratian porras.

Toimenpiteiden osalta kuntapäättäjät ovat melko hyvässä yhteisymmärryksessä. Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) koordinointi on tarpeen. Vahvistamalla aiesopimuksia hallitusohjelman mukaisesti on tällä saralla syytä odottaa entistä enemmän. Monin paikoin yhteistyö toimii hyvin myös vapaaehtoiselta pohjalta. Ja näin pitää ollakin ? ihmiset eivät arjessaan suuresti pohdi kuntarajojen sijaintia.

Kuntauudistuksen myötä kuntaliitoksia syntyy myös metropolialueella. Odotettavissa on, että näin metropolitiikan harjoittaminen virtaviivaistuu. Mutta miten tämä vaikuttaa metropolihallintoon? Loogisesti ajateltuna pienempi määrä toimijoita pärjää kevyemmällä rakenteella. Näin ollen kannatan Uudenmaan liiton valjastamista metropoliyhteistyön alustaksi, sen sijaan että perustettaisiin uusia byrokratiatasoja hallinnolle.

Edellisellä hallituskaudella metropolialueella tapahtui paljon. Vuoden alusta Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan liitot yhdistyivät tiivistäen maakuntatason toimintaa. Myös Keski-Uudenmaan KUUMA- seutukunnan toiminta laajentui ja kuuden kunnan sijaan kehyskuntien yhteistyö kattaa nyt 10 kuntaa. Myös aluehallinnon myötä syntyneet Avit ja Elyt ovat muuttaneet palveluverkostoa ja kenttää uuteen uskoon.

Hallintoa on silti edelleen metropolissa enemmän kuin tarpeeksi. Kehittämistä voisi jatkaa liittämällä elinkeino-, liikenne- ja ympäristötoimintaa maakuntahallintoon. Tällainen visio löytyy myös Sitran ja maakuntajohtajien syksyisestä keskustelualoitteesta.

Keskittämällä aidosti kuntarajat ylittävät teemat maakuntaliittoon saadaan metropolipolitiikkaankin potkua. Yhteisesti on syytä pohtia jo mainittuja MALY-asioita ja elinkeinoelämää, sekä työvoima- ja koulutustoimintaa, maahanmuuttoa ja erikoisterveydenhuoltoa. Samalla useista erillisistä kuntayhtymistä ja seudullisista himmeleistä voitaisiin päästä eroon.

Kuntien liikelaitosten tehtäviä voitaisiin myös nykyistä enemmän hoitaa markkinaehtoisesti. Tähän suuntaan meitä on joka tapauksessa viemässä EU:n kilpailuneutraliteettia koskeva direktiivi.

Vuosi sitten metropolikeskustelu kävi vuolaana. Nyt kun kuntauudistuksen ensimmäinen selvitysvaihe valmistuu vuoden alusta, on oiva tilaisuus pistää metropolikeskusteluun jälleen vauhtia. Kun puhutaan metropolista, puhutaan koko Suomen taloudellisesta veturista. Ei ole yhdentekevää, minkälaista politiikkaa täällä harjoitetaan, ja minkälaisissa rakenteissa. Itse toivon mahdollisimman kevyttä byrokratiaa.