26.01.2012

Mihin presidenttiä tarvitaan?

Yksi vakiokysymys presidentinvaalien paneeleissa ja haastatteluissa on koskenut heikentyneitä valtaoikeuksia.

Keskustelussa arvojohtajuus on noussut korkealle, eikä syyttä, kun puhutaan Suomen sisäistä henkisestä ilmapiiristä tai ajankohtaisista asioista. Kun presidentillä on sanottavaa, häntä on totuttu täällä kuuntelemaan. Presidentti ei ole kuitenkaan vain seremoniamestari tai puhuva pää.

Perustuslain mukaan ulkopolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa kuuluu yhä hänen tehtäviinsä. Ulkopolitiikka on taas entistä useammin myös talous- ja kauppapolitiikkaa.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb esitti jo ensimmäisellä kierroksella viestin kaikille ehdokkaille. ”Tasavallan presidentin pitää olla Suomen vientitykki numero yksi. Presidentin pitäisi tehdä vienninedistämismatka vähintään joka toinen kuukausi.”, Stubb kommentoi Kauppalehdessä 17.1.

Asia on juurikin näin. Suomessa on koko 2000-luku puhuttu kovasti kansainvälisyydestä ja yritysten kansainvälistymisestä. Parannettavaa kuitenkin riittää. Internet-pohjaisille startupeille maiden väliset rajat tai etäisyydet eivät ole niin suuria haasteita. Perinteisemmille yrityksille maiden välisillä suhteilla on yhä iso merkitys.

Monissa raporteissa on tunnistettu maamme suuri potentiaali esimerkiksi luonnonvara-alalla, terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Erityisesti kahden viimeisen osalta on vaikea kuvitella potentiaalin toteutumista ilman valtiovallan myötävaikutusta ja määrätietoisia toimia. Maallamme ei ole varaa jättää kiviä kääntämättä suomalaisen työn puolesta.

Uskon, että Sauli Niinistö voisi presidenttinä omaksua aktiivisen roolin vienninedistämisessä. Toimet valtiovarainministerinä sekä Euroopan investointipankin varapääjohtajana ovat tuoneet vankkaa kokemusta talousasioista sekä hyvät suhteet kansainvälisille kentille. Toisaalta juristin tausta on omiaan oikeudellisista kysymyksistä puhuttaessa. Ulkopolitiikka kietoutuu usein sopimusten ympärille.

Vaalikonevastauksien pohjalta on selvää, ettei talous ole itsetarkoitus Niinistölle. Ihmisoikeuksilla ja -arvolla on paikkansa. Tämä näkyy myös ehdokkaan toiminnassa mm. Tukikummit ry:ssä, ehdotuksena nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä tukevan työryhmän perustamisesta ja lahjoituksina.

Puhemiehenä toimiessaan Niinistö järkevöitti eduskunnan toimintaa, haki mittavia säästöjä toimintaedellytyksiä kuitenkaan vaarantamatta ja näytti omalla esimerkillään, että perinteistäkin instituutiota on mahdollista uudistaa. Jo kampanjavaiheessa on nähty, että sama aloitteellisuus on yhä tallella. Esimerkiksi Mäntyniemen epävirallisella iltakoululla presidentin ja hallituksen välistä yhteistyötä voitaisiin varmasti jouhevoittaa.

Suomen tasavallan presidentin rooli on aikojen saatossa muuttunut useampaan otteeseen. Niin ovat ajatkin muuttuneet. Presidentillä on tärkeä tehtävä tässä ajassa. Tarvitsemme talouden liikkeet ymmärtävää, itsenäistä ja aloitteellista presidenttiä.