03.02.2012
Opiskellen unelmiin?
(julkaistu ja kommentoitavissa Verkkouutisissa)
Lapset haaveilevat usein poliisin, astronautin ja lääkärin ammateista. Iän karttuessa tavoitteet muuttuvat; harva 15-vuotias haikailee enää avaruuslennolle.
Valintaan alkaa vaikuttaa omat ja ystävien kiinnostuksen kohteet, mielikuvat työn sisällöstä ja palkasta sekä opiskeluun liittyvät asiat. Vaikka jokaisen tulisi olla vapaa tekemään omat valintansa, on yhteiskunnalla tietty vastuu siitä, minkälaista ja minkä alojen koulutusta on tarjolla. On loogista, että koulutuspaikat ja eri alojen työllisyystilanteet kulkevat käsi kädessä.
Yhteiskunnan ei kannata kouluttaa ketään kortistoon, eikä yksikään nuori sitä toivo. Valitettavasti näin kuitenkin tapahtuu tällä hetkellä. Astronautteja ei Suomessa ole, mutta työttömiä vastavalmistuneita poliiseja kylläkin.
Kun koulutustarjonta ja työelämän tarpeet eivät kohtaa, puhutaan kohtaanto-ongelmasta. Pitkään on ollut tiedossa, että esimerkiksi media-alan koulutusta järjestetään aivan liikaa, kun taas sairaanhoitajia tarvittaisiin jo nyt lisää, vaikkei väestön ikääntyminen ole vielä pahimmillaan. Lapin kaivosbuumia ei ole osattu ennakoida, minkä seurauksena yritykset joutuvat hankkimaan osaavaa työvoimaa ulkomailta.
Samaan aikaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Opetushallituksen ennakointitietojen mukaan vuosina 2008?2025 työmarkkinoille siirtyy keskimäärin noin 6300 nuorta vähemmän kuin työpaikkoja avautuu. Työvoimasta yleensäkin tulee siis olemaan pulaa.
Nuoren näkökulmasta tilanne on vielä haastavampi. Omat unelmat vetävät yhtäälle, kun taas vanhempien, opinto-ohjaajien ja realismin neuvot toisaalle. Toisille oma tavoite on selvä, mutta kovasta kilpailusta johtuen opiskelupaikan saanti voi lykkääntyä vuosilla. Aloilla, joilla koulutustarjonta on liian suurta, monet nuoret valmistuvat työttömiksi.
Mahdollinen ratkaisu voisi olla joustavoittaa tapaa, jolla eri tutkintoja ja koulutusvaatimuksia tulkitaan. On vain muutamia ammatteja, joissa pätevyys on yksinomaan koulutuksesta kiinni.
Helpotusta tilanteeseen tuo pitkällä aikavälillä tuore koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011?2016, tuttavallisemmin Kesu. Suunnitelmassa rukataan aloituspaikkoja ennakointitietojen pohjalta voimakkaasti. Täysin ei kohtaanto-ongelma tällä kuitenkaan ratkea, sillä ministeriön on otettava huomioon olemassa oleva tarjonta ja toisaalta esimerkiksi nuorten oma motivaatio. Liian jyrkät muutokset ovat haitaksi, eikä kaikille aloille ole halukkaita, vaikka paikkoja lisättäisiin kuinka työmarkkinoiden tarpeen mukaan.
Motivaation suhteen olisi mielestäni peiliin katsomisen paikka: turhia töitä ei ole olemassakaan. Jokaiselta kynnelle kykenevältä olisi hyvä löytyä motivaatio tehdä ja ottaa vastaan töitä. Asennemuutoksen lisäksi tarvitaan enemmän arvostusta ”tavallisille” ammateille, eikä vain lääkäreille ja juristeille.
Toisaalta parannettavaa löytyy myös työnantajien puolelta ? ennakkoluulot nuoria kohtaan ovat vahvat. Järvenpäässä 27.1. järjestetyt Nuorta työtä messut olivat loistava esimerkki, kuinka nuorten ja työnantajien välistä kuilua voidaan kuroa umpeen.
Lyhyellä aikavälillä nuorisotyöttömyyteen on tarkoitus pureutua yhteiskuntatakuun avulla. Sen myötä jokaiselle alle 25-vuotiaalle työttömälle nuorelle on turvatta työ-, työharjoittelu-, työpaja- tai koulutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta. Tällä hetkellä nuoria työttömiä on jo yli 30 000. Tiedetään, että erityisesti nuorilla työttömyys johtaa helposti syrjäytymiseen. Myös tämän takia yhteiskuntatakuu on erittäin tärkeä uudistus.
Yhteiskunnan on oltava reilu. Tämä pätee erityisesti nuorten kohdalla, sillä heillä ei itsellään ole vastaavia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksiin tai omaan elämäänsä kuin muilla kansalaisilla. Muutoksia parempaan suuntaan on onneksi tulossa.
Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi reilun yhteiskunnan rinnalle tarvitaan vielä reippaita kansalaisia, jotka eivät kaihda työntekoa. Lapsuuden unelmatkin saavuttavat vain ne, jotka ovat valmiita tekemään töitä haaveidensa eteen.
