02.07.2012

Suomalainen tietoyhteiskunta tarvitsee päivityksen

(julkaistu HS mielipidepalstalla 2.7.)

Suomesta puhutaan usein yhtenä maailman johtavista tietoyhteiskunnista. Me olemme maa, jossa laajakaista on perusoikeus. Pinnan alla olemme kuitenkin myös maa, jossa esimerkiksi sähköisen reseptin vei vuosia ja nieli lukemattomia miljoonia. Koululuokkamme on yhä järjestetty samaan malliin kuin 100 vuotta sitten. Mikäli haluamme aidosti olla kehityksen kärjessä, on meidän oltava valmiita ulottamaan teknologia hallinnon lisäksi koko yhteiskuntaan.

Toistaiseksi on riittänyt, että osaa täyttää internetin hakutoimintoja ja täyttää vanhat lomakkeet tietokoneella. Teknologian kehittyessä ja lisääntyessä tietoyhteiskunta vaatii uusia valmiuksia kansalaisiltaan. Koulutusjärjestelmämme on huonosti mukautunut tähän kehitykseen.

Opetusministeriön mukaan tieto- ja viestintätekniikan osuus opettajankoulutuksessa on vähäinen: pakollisten kurssien määrä on 3-6 opintopistettä. Vapaavalintaisia kursseja on niukasti tarjolla. Samaan aikaan opetussuunnitelmissa katsotaan, että tietotekniikkavalmiudet tulee sisällyttää laaja-alaisesti opetukseen. On vaikea ymmärtää, kuinka tämä yhtälö voisi toimia, kun koulujenkin resurssit ? tietokoneet, projektorit ynnä muut – vaihtelevat suuresti.

Hälyttävä esimerkki suomalaisen koulujärjestelmän jämähtäneisyydestä on sähköiset ylioppilaskirjoitukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämissuunnitelmaan on kirjattu, että ylioppilastutkintolautakunta valmistelee tieto- ja viestintätekniikan asteittaista käyttöönottoa ylioppilastutkinnossa. Tälle ei kuitenkaan ole määritelty selkeää aikataulua. Tanskassa loppukokeet on ollut mahdollista suorittaa sähköisesti jo kymmenen vuotta. Muutaman vuoden pilotoinnin jälkeen myös internetin hyödyntäminen on tullut osaksi kokeita. Meillä sutataan konseptiin ja kirjoitetaan lopuksi uudestaan mustekynällä.

Snellmanin aikaisista metodeista nykyaikaisiin siirtyminen vaatii toki investointeja laitteisiin. Suomella on kuitenkin vielä mahdollisuus olla edelläkävijä teknologian hyödyntämisessä pedagogiikassa. Jo aivan pienet lapset osaavat käyttää taulutietokoneita. Kehittämällä metodeja ja sovelluksia voisi Suomesta lähteä maailmalle vaikkapa muskarin tyyppinen menestystarina informaatioajan oppimisesta. Tero Ojanperän ajatus opetusministeriöstä digitalisaation kiihdyttäjänä on kannatettava (HS 29.6.). Mahdollisuudet ovat loputtomat. Olennaista on ymmärtää, että myös ”diginatiivit” ? teknologian kanssa kasvaneet ? hyötyvät opetuksesta ja tarvitsevat sitä.

Toimivan tietoyhteiskunnan hyödyt ovat moninaiset. Virossa sähköinen tunnistautuminen on tehty helpoksi, ja sitä kautta käytännössä kaikki asiointi äänestämisestä lähtien onnistuu internetin välityksellä. Avoimiin rajapintoihin perustuva infrastruktuuri avaa lukemattomia mahdollisuuksia taloudellisille sovelluksille. Teknologia vapauttaa myös aikaa: eduskunnassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokeilu iPadien käytöstä osoitti, että kansanedustajilla oli uuden laitteen ansiosta noin tunti tehokasta työaikaa lisää.

Suomi on pärjännyt pitkään vahvalla insinööriosaamisellaan. Tulevaisuuden menestyksemme riippuu siitä, kuinka hyvin saamme koko yhteiskunnan mukaan tietoyhteiskuntaan. Pienelle, syrjäiselle maalle etäisyyksistä riippumaton digitaalinen maailma on mahdollisuus, jota emme saa hukata.