10.01.2014
Politiikka on korjattavissa
Helsingin Sanomat avasi oivallisesti keskustelun 5.1.2014 artikkelissaan: Politiikka on rikki. Toivon, että keskustelu politiikan tilanteesta ei jää pelkästään siihen, koska tilanne ei näin poliitikon silminkään vaikuta aivan ongelmattomalta.
Yhteiskunta kipuilee velkaisena, ikääntyvän väestön palvelutarpeet kasvavat ja maallamme on vaikeuksia menestyä kovassa kilpailussa työpaikoista. Muutospaineet ovat siis kovat. Yhteiskunnalta odotetaan paljon, mutta samalla arvostus poliitikkoja kohtaan on katoamassa. Ratkaisuja tarvitaan ja yhteiskuntaa on uskallettava uudistaa, mutta onko politiikka menettänyt kiinnostavuutensa – ja ehkä myös uskottavuutensa?
Mistä pohjimmiltaan on kyse? Johtuuko se populismista vai ovatko ihmiset kyllästyneet sirkukseen, jossa parrasvaloissa paistatellaan usein muista, kuin poliittista luottamusta herättävistä ansioista johtuen?
Gallupkannatusta kerätään nyt paitsi populistisilla tempuilla myös virheiden välttämisellä ja tekemättömyydellä. Jälkimmäiset johtavat toivotun muutoksen sijaan näivettymiseen. On huomattavasti helpompi nokitella toista, kuin tarjota rakentavaa ja asiallista omaa ratkaisua.
Väistämättä nousee välillä mieleen myös kysymys, etteikö puhdas politiikka itsessään enää kelpaa politiikan mittariksi? Omaa karua kieltään nykytilanteesta kertovat myös esimerkiksi eduskunnan täysistuntoja koskettavat farkkukiellot tai iPadien kallistuskulman kyttääminen sekä kyselytuntien katsojamäärien tuijottaminen. Poliittinen päätöksenteko saattaa tavallisen kyselytunnin katsojan arkeen näyttää tyhjiltä penkeiltä tai ennalta sovitulta punaisten ja vihreiden nappien painamiselta. Ei ole ihme, jos eduskunnassa tehtävä työ vaikuttaa etääntyneen ihmisten arjesta.
Politiikkaan tarvitaan enemmän keskustelua mielellään avointa, kantaaottavaa, ideoivaa ja rohkeaa. Eduskunnan sali pitäisi valjastaa aitoihin ping-pong-keskusteluihin yksi kerrallaan singottavien keilaus-puheiden sijaan. Teemoja voisi ottaa nykyistä enemmän myös niin sanotun virallisen agendan, eli hallituksen esitysten ulkopuolelta ajankohtaiskeskustelujen tai teemakeskustelujen malliin.
Politiikka on asioiden muuttamista kohti parempaa. Siksi poliitikkoja tarvitaan, ja siksi poliitikkona oloa ei tulisi kenenkään – ei myöskään oppositiopuolueen puheenjohtajan hävetä. Politiikka voi säilyttää uskottavuutensa ja arvostuksensa ainoastaan itseensä uskovilla poliitikoilla, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon Suomen ja suomalaisten vuoksi.
Politiikkaan tarvitaan lisää myös suoraselkäisyyttä ja rohkeutta. Toimintatapoja on sujuvoitettava, muutettava avoimemmaksi ja osallistavammaksi. Demokratialle on annettava aikaa ja tilaa, eikä yhteistyötä voi pelätä. On hyvä muistaa, että politiikka ei ole kilpailua vaan yhdessä rakentamista.
Helsingin Sanomien seitsemästä muutostekijästä voitaisiin viipymättä ottaa käyttöön kolme listan viimeistä: 1. Lopetetaan marina 2. Aletaan puhua totta ja 3. Otetaan valta pois kolmikannalta.
Yhden ehdotuksistaan, ehdotuksen blokkivaaleista, HS tyrmäsi jo itse. Mutta toivottavasti tämä ei rajaa muutosta kaipaavien asioiden pohdinnoista pois vaalijärjestelmää ja sen kehittämistä koskevia mahdollisuuksia. HS toteaa mm. että: ”suomalaisessa järjestelmässä äänestäjän kuluttajansuoja on heikko. Äänestäjä ei tiedä antaako äänensä porvarihallitukselle, sinipunahallitukselle, punamultahallitukselle vai kenties kolmen suuren hallitukselle.” Paljon on viime aikoina ollut esillä asioita, jotka heijastavat nykyjärjestelmää; hallitusohjelma ja sen sementoituneisuus, vaalilupaukset ja niihin juurtuminen, vaalien ja ehdokkuuden hintavuus jne… Tuleekohan vielä joskus aika, jolloin voidaan spekuloida myös tabuna vaietulla listavaalilla?
