02.07.2014
Valkoposkihanhet ovat EU-lainsäädännön ongelmakohta
Eilinen uutisointi valkoposkihanhien aiheuttamista tuhoista on herättänyt useita yhteydenottoja. Olen Pertti Salolaisen kanssa samaa mieltä siitä, että tilanteeseen on voitava puuttua ja mielestäni keinona tulisi voida käyttää paitsi Salolaisen esittämää linnunmunien puhkomista, myös nykyistä laajempaa pyyntimahdollisuutta. Direktiivin tulkintaa tulisi uudelleen harkita ja myös meillä voitaiisii rohkeammin käyttää artikla 9 mukaisia perusteluja, kuten mm. Virossa ja Ruotsissa.
Valkoposkihanhien kanta on kasvanut koko Euroopassa nopeaa tahtia ja ensimmäiset pesinnät Suomessa todettiin jo vuonna 1981. Valkoposkihanhien kannan kasvu on ollut Suomessa erittäin voimakasta 2000-luvun alusta lähtien ja nykyisin laji on asuttanut jo koko rannikkoseutumme. Suomen riistakeskuksen mukaan kanta on runsastunut erityisesti Suomen etelärannikoilla.
Valkoposkihanhikannan voimakkaan kasvun koko Euroopassa voidaan katsoa olevan linnustonsuojelun menestystarina. Valkoposkihanhi on nyt kuitenkin muodostunut ongelmaksi. Varsin runsaslukuisena se aiheuttaa muun muassa vahinkoja maataloudelle erityisesti talvehtimisalueillaan.
Laji tarvitsee pesimisympäristöönsä ravinnoksi kelpaavaa kasvillisuutta ja tämän vuoksi valkoposkihanhia tavataan nykyisin yhä useammin myös asutusten läheltä. Ruohikot ja niityt ovat niille ominaisinta pesimisaluetta ja varsinkin muuttoaikaan ne ovat nykyisin hyvin tavallinen näky suurina parvina ihmisasutusten lähettyvillä olevissa puistoissa.
Rannikkoseuduilla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on esitetty vaatimuksia valkoposkihanhikannan vähentämisestä. Vaikka Suomen pesimäkanta on kasvanut nopeasti ja laji on levittäytynyt laajasti koko rannikkoalueelle, ei tiukka suojausasetus anna joustavia keinoja kannan kehityksen tai koon hallintaan.
EU-tasolla valkoposkihanhi on lintudirektiivin 1-liitteen laji, jonka metsästys on kielletty. Lintujen pyytäminen on sallittua vain artikla 9 mukaisilla perusteilla esimerkiksi viljelmien suojelemiseksi. Osa direktiivin 1 -liitteen lajeista on mainittu myös liitteen 2 a ja b -osioissa, ja näiden lajien osalta metsästys on mahdollista koko EU-alueella, tai tietyissä jäsenvaltioissa. Suomessa esimerkiksi tällaisia ovat metsäkanalinnut.
Suomessa valkoposkihanhi on rauhoitettu laji, ja ympäristöministeriön hallinnonalan vastuulla. ELY-keskukset voivat myöntää artikla 9 mukaisen poikkeusluvan hakemuksen perusteella. Esimerkiksi Virossa ja Ruotsissa valkoposkihanhia ammutaan 9 artiklan perusteella viljelmien suojelemiseksi ns. suojelumetsästyksessä. Virossa maakuntien ympäristöviranomaiset myöntävät henkilökohtaisia pyyntilupia metsästäjille. Näissä luvissa rajataan tarkasti sallittu metsästysalue sekä pyydettävien lintujen määrä.
Lajina valkoposkihanhi on lintudirektiivillä tiukasti suojeltu samoin kuin muutkin suurikokoiset suojellut linnut kuten joutsen ja kurki. Lajin saaminen riistalajiksi vaatisi direktiivin avaamista. Valkoposkihanhen siirtäminen rauhoitettujen lajien luettelosta metsästettävien riistaeläinten luetteloon ei ole aivan yksinkertaista.
Kanadanhanhi tosin taas on riistalaji, jota voidaan metsästää metsästyslain puitteissa. Lisäksi Suomen riistakeskus voi myöntää rauhoitusajalle vahinkoperusteisia poikkeuslupia. Näiden riistalajien osalta ongelmat muodostuvat lähinnä kohteilla, joissa ei jostain syystä voi metsästää. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kaupunkien puistoalueet.
Valkoposkihanhi ja muut sen kaltaiset nopeasti runsastuvat tiukasti suojellut lajit ovat mielestäni EU-lainsäädännön ongelmakohta, johon toivoisin etsittävän EU-tasolla ratkaisua muun muassa lintudirektiivin tulkinnalla.
