13.03.2015
Bulevardisointi – uhka vai mahdollisuus?
Talouselämä kirjoitti 6.3. metropolialueen kehityksestä otsikolla ”Bulevardin ja pellon välissä”. Analyysi ajasta ja taantuman vaikutuksista oli, että Nurmijärvi-ilmiö on kääntymässä toiseen suuntaan ja kaupunkien vetovoima on kasvanut. Toistaiseksi kuitenkin muutos on niin vähäistä, että varsinaisesta suunnanmuutoksesta ei voida vielä varmasti puhua.
Pääkaupunkiseudun alueelle on vuosien ajan sekä kaavoituksen, liikennejärjestelmien, että verotuksen keinoin yritetty luoda kehitystä, joka kasvattaisi laaja-alaista metropolialuetta tasapainoseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi siten, että työpaikkoja ja kaupallisia palveluja rakentuisi myös kehyskuntiin ja asuntorakentamista saataisiin lisättyä niiden pulasta kipeimmin kärsivissä suurissa kaupungeissa.
Talouselämän artikkelissa nostettiin yhdeksi uudeksi kehyskuntien vetovoimaa vähentäväksi uhaksi nk. bulevardisointi. Helsingin uuteen yleiskaavaluonnokseen on kirjattu moottoritiemäisten sisääntuloväylien muuttaminen hitaammin liikennöitäviksi bulevardeiksi. Näin sisääntuloväylien suojavyöhykkeille ja eritasoliittymiin voisi nousta uusia kerrostaloalueita, joissa olisi uutta asuintilaa jopa yhdeksän miljoonaa kerrosneliömetriä. Helsinki tarvitsee kipeästi uusia kerrostaloasuntoja ja bulevardisointi tukee ajatusta, että uuden asumisen on hyvä tukeutua olemassa oleviin liikenneyhteyksiin ja taajamarakenteisiin.
Talouselämä epäilee kuitenkin, että bulevardisointi huonontaa merkittävästi lähiöiden ja kehyskuntien liikenneyhteyksiä ja täten laskevan niissä sijaitsevien asuntojen houkuttelevuutta.
Vastakkainasettelu Impivaaran ja Urbaanin välillä on peruja muinaisesta Lipposen ja Vanhasen välisestä nokittelusta. Nykyaikaan sopii kuitenkin paremmin nurkkakuntaisuudesta luopuminen. Kyläpolitikoinnilla emme pysty kehittämään Suomen veturista, metropolialueesta, toimivaa, koko maata palvelevaa kasvualuetta.
Kehysalueille ei tule antaa vain makuuvaunun roolia. Tasapaino löytyy, kun alueilta löytyy terveellä tavalla myös työpaikkoja, palveluja, opiskelupaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia. Painopistettä tuskin kuitenkaan saadaan muutettua, joten edelleen on petrattava myös joukkoliikenneyhteyksissä ja liityntäpysäköinnissä. Mutta mikä ettei liikennevirtoja voitaisi osin käännyttää myös toiseen suuntaan. Sanotaan, että maaseutua ei voi tuoda – mutta hiihtoladut, puhtaat järvet, mansikkapellot, viihtyisät omakotialueet ja tilaa monenlaiseen toimintaan löytyy yllättävän läheltä ja hyvien yhteyksien päästä.
Elämme mahdollisuuksien maakunnassa. Tehdään Uudestamaasta toimiva ja tasapainoinen metropoli.
