10.06.2015
Positiivisia uutisia asuntorakentamisesta – mutta mikä on pääkaupunkiseutu?
Eilisten uutisten mukaan asuntorakentamisen näkymät ovat Rakennusteollisuus RT:n mukaan kääntyneet parempaan suuntaan. Asuntotuottajat, joilta asiaa oli kysytty, arvioivat aloittavansa tänä vuonna 12 100 asunnon rakennustyöt, mikä on 1 700 asuntoa enemmän, kuin mikä oli arvio tammikuussa.
Uusien kohteiden aloittaminen kertoo positiivista viestiä kuluttajamarkkinoiden kääntymisestä kasvuun. Positiivista kierrettä vauhdittaa toivon mukaan myös se, että uudella rakentamisella on alueella iso työllistävä vaikutus.
Myönteinen käänne osuu hyvin yhteen hallitusohjelmassa sovittujen toimenpiteiden kanssa, joilla voidaan osaltaan pistää vauhtia rattaisiin. Tavoitteena on purkaa asuntorakentamisen esteitä; nopeuttaa kaavaprosesseja, vähentää valtion ohjausta ja helpottaa rakentamista.
Pääkaupunkiseudulla pulaa on edelleen kaiken tyyppisistä asunnoista. Ongelman monimuotoisuudesta kertoo se, että pulasta huolimatta tällä hetkellä suurin asuntojen tuotantoa haittaava tekijä pääkaupunkiseudulla on heikko kysyntätilanne. Toiseksi suurimmaksi tekijäksi koetaan tonttipula. Uusia asuntoja varten tarvitaan rakennuskelpoista maata hyvien kulkuyhteyksien päässä, kilpailukykyisellä hinnalla. Tonttipulassa heijastuvat osaltaan kuntien resurssipula ja pitkät valituskierteet.
Tällä hetkellä asunnot ja asuntoja tarvitsevat ovat toisiinsa nähden vielä väärissä paikoissa. Kaupungistumisen jatkuminen muuttaa kasvukeskuksia niin, etteivät asunnot enää riitä, ja toisaalta väestökehitykseltään taantuvilla alueilla asuntoja on paljon tyhjillään.
Kaupunkeihin suuntautuvaan muuttoliikkeeseen vaikuttaa myös maahanmuutto, joka keskittyy nimenomaan kasvukeskuksiin. Kasvukeskusten väestö on nuorempaa ja väestönkasvu on alueilla luontaista. Syrjäseuduilla taas väestö ikääntyy, mikä johtaa luonnolliseen väestömäärän laskuun.
Kaupungistumista ylläpitäviä voimia vastaan ei voi taistella, joten ratkaisuna kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen voisi pitää hallittua kehitystä: luodaan mahdollisuudet riittävään asuntotarjontaan tavalla, jolla asuntojen hinnat pidetään kohtuullisina.
Lainsäädännön muutoksilla asuntorakentamiseen haetaan kannustavuutta. Rakennuttajia tullaan vastaan ja valtion tukemaa asuntotuotannon ehtoja tullaan muokkaamaan niin, että myös vuokra-asuntojen tuotannosta saadaan taas kiinnostavaa. Tavoitteena on myös edistää rakennusten käyttötarkoituksen muuttamista toimisto- ja liiketiloista asunnoiksi.
Hallitusohjelman mukaan on tarkoitus vauhdittaa alueen kehitystä: ”Hallitus ja pääkaupunkiseudun kunnat tekevät sopimuksen siitä, miten edistetään metropolialueen kansainvälistä kilpailukykyä, elinkeinopolitiikkaa ja aluekehitystä.” Samalla sovitaan yhteistyöstä maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelussa sekä eriarvoistumisen ehkäisyssä ja osana tässä määriteltäneen alueelliset tavoitteet asuntotuotannolle ja tonttitarjonnalle.
Kirjauksessa käytetty sana ”pääkaupunkiseutu” on herättänyt laajalti hämmennystä alueen kuntapäättäjissä. Käytännössä on totuttu siihen, että pääkaupunkiseudulla tarkoitetaan neljää suurta kaupunkia – Helsinkiä, Espoota, Vantaata ja Kauniaista. ”Helsingin seudulla” puolestaan on tarkoitettu laaja-alaisempaa aluetta, johon ovat kuuluneet myös kehyskunnat.
Termistö voi vaikuttaa pikkuasialta, mutta tulkinnanvaraisuus on saanut jo salaliittoteoreetikot liikkeelle ja asiasta uhkaa tulla isompikin hässäkkä. Helsingin seutua ja pääkaupunkiseutua käytetään toki puhekielessä termeinä ristikkäin ja omalta osaltaan kokonaisuutta hämmentää myös termi metropolialue. Näille kaikille on kuitenkin olemassa vakiintuneet merkitykset, joita virallisissa asiakirjoissa lienee tarkoituksenmukaista noudattaa.
Aikaisempina kausina sopimus on tehty Helsingin seudun 14 kunnan kanssa, ja oletettavasti käytetystä terminologiasta huolimatta tälläkin kertaa sopimusta neuvotellaan laaja-alaisemmin kuin vain suurten kaupunkien kanssa. Tämän johtopäätöksen voi tehdä myös liiteaineiston perusteella, jossa todetaan, että aiesopimus solmitaan kaupunkiseutujen kanssa, jolloin rajaus ei voi olla vain neljä kaupunkia. Toivottavasti termin osalta saadaan pian vahvistus siitä mikä on kirjauksen perimmäinen tarkoitus.
Kun aiesopimuksessa päästään neuvotteluvaiheeseen, on syytä ottaa opiksi edellisten sopimuskausien ongelmista. Tärkeää on, että sopimus tällä kertaa huomioi alueelliset erot ja asumisen tarpeet, ja että siihen sisällytetään myös kunnille osoitettuja kannusteita, ns. porkkanoita, joihin valtio myös tosiasiallisesti sitoutuu.
