31.05.2016
Tasa-arvo ei ole vielä valmis
Kesäkuun ensimmäisenä vietetään yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 110-vuotispäivää.
Vuoteen 1906 asti säätyvaltiopäivillä äänioikeutettuja olivat vain neljää säätyä edustavat miehet. Torpparit, työläiset ja naiset jäivät äänettä, ja säätyjärjestelmä korosti erityisesti aatelin valtaa. Kun Suomessa siirryttiin yksikamariseen eduskuntamalliin vuonna 1906, äänioikeus myönnettiin siis paitsi naisille, myös niille alempien säätyjen miehille, jotka eivät ennen voineet äänestää. Siinä, missä ennen äänioikeutettuja oli ollut vain 10 prosenttia kansasta, äänioikeutettujen määrä nousi 90 prosenttiin 25 vuotta täyttäneestä väestöstä.
Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa, ja vaalioikeuden ensimmäisinä maailmassa. Ensimmäisillä valtiopäivillä noin 10 % kaikista kansanedustajista oli naisia – luku, johon kaikissa maailman maissa ei vieläkään ylletä.
Ensimmäisten naiskansanedustajien pitämiä puheenvuoroja pyrittiin vähättelemään ja naiset saivatkin jo tuolloin tehdä töitä osoittaakseen paikkansa ja pätevyytensä eduskunnassa. Kun Ernst Gustaf Palmen yritti keskeyttää lähetekeskustelun kotien perustamisesta aviottomia äitejä varten ja siirtyä käsittelemään ”muita, ehkä tärkeitä asioita”, Miina Sillanpää ilmoitti kuuluisasti, että ”Minä kumminkin käytän puheenvuoroa.” Lause jäi historiaan ja Sillanpäästä tuli 20 vuotta myöhemmin Suomen ensimmäinen naisministeri.
Suomea on pidetty tasa-arvon edistysmaana, ja ensimmäisten valtiopäivien jälkeen olemme ottaneet paljon edistysaskeleita kohti yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Syrjivää lainsäädäntöä on purettu järjestelmällisesti – esimerkiksi vammaisuus ei enää ole este avioitumiselle tai perheen perustamiselle kuten oli vielä 80-luvulla, homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin vuonna 1971, ja naispappeuden hyväksyvä uusi kirkkolaki tuli voimaan 80-luvun lopulla. Vuonna 2000 säädetty uusi perustuslaki sisältää syrjimättömyyden periaatteen ja erillinen yhdenvertaisuuslaki säädettiin vuonna 2004.
Viime vuosina eduskunnassa on tehty päätöksiä sukupuolineutraalin avioliittolain edistämiseksi, viime kaudella hyväksyttiin uusi isyyslaki, ja nyt eduskunnan käsittelyyn on tulossa kansalaisaloite äitiyslaiksi.
Monet tasa-arvokysymykset ovat sellaisia, että työtä niiden ratkaisemiseksi on tehty jo vuosikausia, eikä kestäviä ratkaisuja tunnu löytyvän. Esimerkiksi työelämän tasa-arvon edistäminen on merkittävä kysymys kaikkialla maailmassa, ja naisten ja miesten palkkatasa-arvosta on käyty keskustelua vuosikymmenestä toiseen.
Äänioikeuden laajentaminen herätti vastustusta ja nostatti soraääniä 110 vuotta sitten, mutta nykypäivänä ajatus siitä, että äänioikeutta, ja sitä kautta kansalaisten mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa, rajattaisiin yhteiskunnallisen aseman tai tulotason perusteella, tuntuu käsittämättömältä. Yhtä lailla voidaan siis ajatella, että 110 vuoden kuluttua tästä päivästä ne tasa-arvoa edistävät päätökset, joita eduskunnassa on nyt tehty, ovat jo itsestäänselvyyksiä.
Ajat ja asenteet muuttuvat, ja tasa-arvotyössä ei ole koskaan pistettä, jossa kaikki olisi valmista. Yhteiskunta kehittyy jatkuvasti ja ihmiset muuttuvat yhteiskunnan mukana. Siksi on erityisen tärkeää pitää jatkossakin huoli siitä, että yhdenvertaisuuden periaatteet ovat mukana kaikessa lainsäädäntötyössä ja päätöksenteossa, ja että loputkin maamme hallinnon ja lainsäädännön rakenteelliset epätasa-arvoisuudet puretaan. Pelkällä lainsäädännöllä ei kaikkiin ongelmakohtiin voida puuttua, mutta lainsäädäntö ja esimerkiksi se, miten lakia kirjoitetaan, vaikuttavat merkittävästi asenteisiin ja yhteiskunnan rakenteisiin.
Suomen kielen lautakunta on Euroopan neuvoston suosituksesta kannustanut sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön etenkin lainsäädännössä ja hallinnossa tasa-arvon edistämiseksi jo vuodesta 2007. Suomessa voitaisiinkin seuraavaksi ottaa tavoitteeksi se, että lainsäädännön ja hallinnon kielestä kitkettäisiin kaikki sukupuolistunut terminologia ja korvattaisiin se sukupuolineutraalimmalla sanastolla. Poliisit ja tullivirkailijat voisivat siis juridisestikin olla poliiseja ja tullivirkailijoita sen sijaan, että heitä nimitettäisiin poliisimiehiksi ja tullimiehiksi. Ja kenties eduskunnassakin vielä puhutellaan rouva puheenjohtajaa rouva puhemiehen sijaan.
Suomen ei missään nimessä kannata päästää irti asemastaan tasa-arvon edelläkävijämaana – edistyksellinen, uudistuva lainsäädäntö on rikkaus ja antaa suomalaisille paljon mahdollisuuksia.
Julkaistu Verkkouutisten blogissa 31.5.2016
