14.10.2016
Pienten lasten vanhempia tarvitaan päätöksenteossa
Viime aikoina esille on noussut tapauksia, joissa osallistuminen kunnallisen luottamustoimen hoitoon on tulkittu työksi siten, että kokouspäiviltä on maksettu äitiys- ja vanhempainpäivärahaa minimimääräisesti. Kokouksiin osallistumista pidettiin siis kokopäivätyönä, vaikka kokoukset eivät olisi kestäneet tuntiakaan.
Tapaukset ovat herättäneet laajalti keskustelua lainsäädännön oikeudenmukaisuudesta ja siitä, kannattaako pienten lasten vanhempien lainkaan osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Aihe puhutti ja puhuttaa myös eduskunnassa, ja laadimme siitä kirjallisen kysymyksen sosiaali- ja terveysministeri Mattilalle. Vastauksessaan hän myönsi, että nykykäytäntö saattaa vaikuttaa siihen, miten kansalaiset osallistuvat yhteiskunnalliseen toimintaan. Lainsäädäntö siis käytännössä toimii pelotteena ja jopa esteenä poliittiseen toimintaan osallistumiselle, mutta tämä ei kuitenkaan Mattilan mukaan ole riittävä peruste lainsäädännön muuttamiselle. Tässä olemme Mattilan kanssa eri mieltä: muutos tulisi käynnistää välittömästi.
Sairasvakuutuslain mukaan työssäololla tarkoitetaan varsinaista ansiotyötä eli työ- tai virkasuhteessa tai yrittäjänä tapahtuvaa työskentelyä, josta muodostuu henkilön elinkeino. Kunnalliset luottamushenkilöt eivät kuitenkaan ole työ- tai virkasuhteessa kuntaan, eikä luottamustoimipalkkioista kerry lomaoikeutta tai eläkettä, ja tästäkin huolimatta luottamuspalkkiota on tulkittu vanhempainetuuksia pienentävänä.
Jotta pienten lapsien vanhempia kannustettaisiin nykyistä paremmin kunnallisten luottamustehtävien hoitamiseen, sairasvakuutuslakia tulisi muuttaa. Jatkossa sairausvakuutuslain mukaisten vanhempainpäivärahojen määrän arvioinnissa ei tulisi huomioida kunnallisista luottamustoimista saatavia palkkioita. Tämän lisäksi olisi perusteltua määritellä, että tätä sovelletaan vain osa-aikaisesti hoidettaviin kunnallisiin luottamustoimiin, eikä esimerkiksi kuntalain mukaisen pormestarin tai vastaavan täysipäiväisen kunnallisen luottamustehtävän hoitamiseen.
Olemme yhdessä Saara-Sofia Sirenin, Anne-Mari Virolaisen ja Sari Multalan kanssa jättäneet lakialoitteen, jolla tähän epäkohtaan pyritään puuttumaan. Poliittiseen päätöksentekoon osallistumisen tulisi olla mahdollista kaikille, eikä lainsäädäntö saa toimia vaikuttamismahdollisuuksien jarruna.
