30.03.2017
KonMarilla kunta järjestykseen?
Japanilaisesta KonMari-elämänhallintametodista on tullut tämän hetken trendi-ilmiö. KonMarin perimmäinen ajatus on, että elämästä ja arjesta karsitaan asiat, jotka eivät tuota iloa, ja joita ilmankin voi elää: varmuuden vuoksi säilötyt muovirasiat ja aikakauslehdet joutavat roskiin, kirjahyllyyn saavat jäädä vain sellaiset kirjat, joita oikeasti tulee luettua. Hektistä elämää pyritään tasapainottamaan sillä, että kotiympäristöstä karsitaan pois kaikki turha, jotta elämästä tulisi selkeämpää ja helpommin hallittavaa – ja arjessa olisi helpompaa keskittyä oleelliseen.
Tilan raivaamisen ja asioiden selkeyttämisen logiikka on kiehtova ja herättää ajatuksen, voisiko sitä soveltaa myös organisaatioihin, kuten vaikka kuntiin. Kunnantalot ja virastot huokuvat paperien tuoksua, hitautta, byrokratiaa ja kokoushuoneista kuuluvaa kahvikuppien kilkettä. KonMari-tyylinen asioiden karsiminen, selkeyttäminen ja sujuvoittaminen voisi olla kokeilemisen arvoista.
Pohdinnan voisi aloittaa asia kerrallaan, esimerkiksi miettimällä, mitkä kunnan asioinnissa tarvittavista lomakkeista voisi sähköistää, ja miten niiden käsittelyä voitaisiin yksinkertaistaa. Pidetäänkö kokouksia vain kokoustamisen takia vai voisiko niitä kutsua koolle tarpeen mukaan? Voisiko kokousten määrän tarvetta vähentää lisäämällä tiedon avoimuutta muilla tavoin? Voidaanko toimintoja sijoitta logistisesti järkevämmin?
Nyt kaavailtu sote- ja maakuntauudistus on kunnille hyvä tilaisuus ryhdistäytyä toimintojensa suhteen. Kun sote siirtyy kunnilta maakuntien vastuulle, kuntien tehtäväkenttä ja talous kevenevät merkittävästi, mikä luo historiallisen tilaisuuden ajatella asioiden organisoimista uudelleen ja ryhdistää osaamista ja tekemistä. Kun kunnallishallinnossakaan ei käytettäisi turhaa aikaa papereiden pyörittelemiseen, etenisivät uudistukset nopeammin ja joustavammin.
Viime aikoina on oltu huolissaan siitä, että kuntapolitiikka etääntyy kuntalaisista, päätöksentekoon osallistuminen ei kiinnosta ja kuntavaaleissa äänestäminen ei innosta. Ehkäpä kuntapolitiikan KonMari toisi helpotusta tähänkin. Kun hallinnosta poistettaisiin turhat mutkat ja esteet, voisi kuntapolitiikkakin näyttäytyä kuntalaisille helpommin lähestyttävänä ja vähemmän etäisenä kokonaisuutena.
Selkeyden ja toimivuuden pitäisi olla itsestään selviä asioita, ja niiden kuntoon laittaminen on myös asenteista kiinni. Kunnissa pitäisi olla rohkeutta nostaa asiakas ja rahoittaja – eli veronmaksaja – asioiden keskiöön, tehdä byrokratian suursiivous ja keskittyä olennaiseen.
