04.11.2012
Suomalainen työ pitää pelastaa!
Uutiset kertovat yt-neuvottelujen alkamisesta, kasvuodotusten hiipumisesta tai vientiteollisuuden tilauskantojen romahtamisesta. Pahinta on pelätty ja uhkia on yritetty ennakoida. Hallitus on nostanut talouskasvun ja työpaikat kärkitavoitteiksi ja panostuksia mm. ICT- alan ja cleantechin kasvuedellytyksiin on lisätty. Iso kysymys on kuitenkin se, onko Suomi maa, johon investoijien, jossa työllistäminen ja tuottaminen on houkuttelevaa.
Ministeri Ihalainen on asian ytimessä todetessaan: ”Meidän pitää luoda tähän maahan ilmapiiri, jossa kannattaa investoida Suomeen.” Paitsi kannustimia, meidän on uskallettava tarkastella myös rakenteita: kuinka voimme helpottaa työllistämistä, kannustaa työn vastaanottoon ja pidentää työuria.
Rakenteellisten uudistusten läpivienti ei ole helppoa. Erityisesti tämä pätee tulehtuneessa nykytilanteessa – monet keskeisistä kysymyksistä ovat työmarkkinajärjestöjen takana. Valonpilkahduksiakin onneksi näkyy: Akavan Sture Fjäder toivoo, että eläkeiän nostosta voitaisiin sopia jo hyvissä ajoin ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja. Oma lukunsa on ensi vuoden syksyllä katkolla oleva raamisopimus. Mikäli hitaan kasvun aikana emme pysty säilyttämään palkkamalttia ja toisaalta mahdollistamaan sopivia joustoja yritysten mukaan, teemme todella hallaa kasvuodotuksille.
SAK-taustaisella ministeri Ihalaisella on erinomaiset edellytykset ottaa aktiivisempaa roolia tässä työelämän rakenneuudistuksen puolella. Pelkkä työttömyyden hoito työllisyysmäärärahoin ei ole pitkällä tähtäimellä järkevää saatikka mahdollista. Tarvitaan luovuutta, luottamusta ja neuvottelutaitoja yhteisen vision luomiseksi ja toteuttamiseksi. Kuinka voimme kääntää lukuisat yt-neuvottelut ja joukkoirtisanomiset mahdollisuudeksi uuteen? Tarvitsemme joustavampia ja kannustavampia rakenteita. Naapurimaamme kovimmat kilpakumppanimme ovat jo onnistuneesti läpivieneet mittavat työmarkkinauudistukset. Suomelta pitää löytyä rohkeus samaan.
Kuten ministeri Ihalainen on todennut: ”Vain korkea työllisyysaste varmistaa, että hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja kestää ja paranee.” Kannustan ministeriä määrätietoisuuteen ja sitkeyteen. Uskon, että kun tahtoa on, niin löytyvät myös keinot hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi.
