10.03.2013

Opinnot venyvät – mikä on korkeakoulujen vastuu?

Työurien pidentäminen ja opintoaikojen venyminen ovat johtaneet keskusteluun siitä, miten opintotukea tulisi muuttaa enemmän kepin tai porkkanan suuntaan.

Julkisessa keskustelussa opiskelija on leimattu helposti laiskaksi, ja tältä pohjalta on lähdetty hakemaan keinoja vauhdittaa vetelehtijöiden valmistumista. Todellisen ongelman ratkaisun sijaan keskustelu eksyy väärille raiteille.

Takuut ovat nyt kovasti muotia. Korkeakoulujen autonomia on pyhä asia, mutta kenenkään loukkaantumatta on voitava puhua myös siitä, mitä opiskelijoille tarjotaan ja kuinka opiskeluaika käytetään. Kuka antaa takuut siitä, että opiskelija valmistuu ja työllistyy?

Samoin kuin eläkeiän rinnalla keskustellaan työelämän laadusta, pitäisi meidän ottaa tavoitteeksi parempi opiskeluelämä opiskeluaikojen pariksi. Opiskelijoiden syyllistämisen ja kiristämisen sijaan meidän tulisi kannustaa ja helpottaa heidän edellytyksiään opiskella.

Yliopistojen pitäisi ottaa lisää vastuuta opiskelijoista. Kärjistäen ne pyrkivät yhä kouluttamaan kaikista tutkijoita, vaikka vain muutamille lopulta löytyy paikka akateemisesta maailmasta. Riippuen koulutusalasta työelämäyhteyksiä ei ole juurikaan. Akateemisen vapauden kääntöpuolena on hukassa olevia opiskelijoita, joiden perään harva kyselee.

Myös opintosuoritusten määrittelyt vaihtelevat laajalla skaalalla. Joskus Kelan vaatimien 4,5 kk opintopistemäärän saavuttaminen vaatii muutamien tuntien työn, toiste kyse on kirjastossa vietetyistä viikoista. Ei ole ihme, että tässä viidakossa moni eksyy, hakeutuu työelämään tai raivaa tietään pidempään kuin kukaan toivoisi.

Yliopistojen tulisi ottaa kolmas lukukausi käyttöön, hyödyntää joustavia suoritusmenetelmiä kuten tenttiakvaariota, ja panostaa opinto-ohjaukseen. Terävöittämällä omaa profiiliaan ja erikoistumisalueettaan yliopistot voisivat tarjota entistä laadukkaampaa opetusta. Myös opetuksen järjestämistä tulisi pohtia – nyt luennointi on monelle pakkopullaa oman tutkimuksen kustannuksella. Miten työelämäyhteyksiä voitaisiin vahvistaa? Kehitettävää riittää.

Uudistuksista hyötyisivät myös yliopistot itse. Motivoituneemmat opiskelijat suhtautuvat todennäköisesti positiivisemmin akatemiaan, menestyvät alumnit vahvistavat niiden mainetta ja kenties se opetuskin voisi olla paremmin molempia osapuolia hyödyttävää. Yliopistojen rahoituskriteereitä voitaisiin säätää niin, että tulokset näkyisivät myös konkreettisesti.

Olennaista on, että opiskeluelämä joustaisi nykymenon mukaan, niin, että opiskelu itsessään olisi mielekästä. Mitkään kepit ja porkkanat eivät auta, jos koulutusjärjestelmän sisäisiin ongelmiin ei puututa. Viime vaalikaudella uudistettiin yliopistojen hallinto. Nyt on aika kehittää opiskeluelämää. Näin hoidetaan parhaiten myös työurien pidentäminen alkupäästä.

Ota yhteyttä

Outi Mäkelä
outi@outimakela.com
+358 50 5122 877

FacebookMailYoutubeTwitterInstagram