24.11.2011
Kuudes kerta toden sanoo avovankilajärjestelmä ei toimi
Vietettyään ainoastaan viikon Keravan avovankilassa Nikita Fouganthine kolmoissurmaaja päätti lähteä omille teilleen. Kuudennen kerran. Vankilan apulaisjohtaja Jukka Hannula kommentoi seuraavasti: ” Hän oli Keravan vankilan alueella töissä tuossa remonttityömaalla ja häipyi siitä.”
Tässä on kaksi periaatteellista asiaa pielessä.
Kuinka on mahdollista, että mies, joka on surmannut saman perheen isän, äidin ja pojan ja karannut kuusi kertaa vankilasta voidaan sijoittaa avolaitokseen?
Kuinka on mahdollista, että avolaitoksesta ”luvatta poistumisesta” ei seuraa erillistä rangaistusta, ainoastaan palautus suljettuun vankilaan?
Suomen kriminaalipolitiikassa on 2000-luvulla kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota vankien yhteiskuntakelpoisuuden palauttamiseen ja uusintarikollisuuden ehkäisyyn. Osa tätä uudistusprosessia on ollut avolaitoksessa tuomiotaan suorittavien osuuden kasvu. Kuitenkin, kuten Fouganthine ja aiemmin kesällä laajasti uutisoitu kaksoissurmaaja Terhi Tervashongan pako osoittavat, on systeemissä paha valuvika. Toistuvasti rikoksia ja erittäin vakavia rikoksia tehneet rikolliset ovat päätyneet avovankilaan, josta poistuminen on osoittautunut lasten leikiksi.
Eduskunta on yrittänyt puuttua asiaan. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen oikeusministeri Henriksson kommentoi asiaa muun muassa seuraavasti: ”Avolaitoksesta poistuminen ei useissa tapauksissa ole etukäteen suunniteltua vaan tapahtuu hetken mielijohteesta. Joskus poistuminen liittyy vangin yksityiselämän poikkeuksellisiin tapahtumiin.” Vastaus kertoo hyvin vallitsevasta asenteesta yhteiskuntakelpoisuuteen tähtäävät toimet näyttävät yliajavan terveen järjen.
Kuinka monta surmaajaa tarvitaan karkuteillä, ennen kuin asiaan tulee muutos? Ennemmin tai myöhemmin tällainen sinisilmäisyys voi olla kohtalokasta.
