03.08.2011

Kenellä rahkeita metropolisalkun kantamiseen?

Uuden hallituksen ohjelman valmistuttua yhdeksi silmätikuksi joutui metropolipolitiikka. Muutamat suppeat kirjaukset ”edistämisestä” ja ”vahvistamisesta” jättivät kysymysmerkkejä. Vielä on myös epäselvää, kenen ministerin salkkuun metropoli kuuluu.

Kuntauudistuksen takia luontaisin olisi kuntaministeri, mutta toinen mahdollinen voisi olla elinkeinoministeri, joka voi vaikuttaa merkittävästi alueen kasvuun ja kehitykseen. En itse koe, että asuntoministeri olisi tällä kaudella perusteltu valinta. Metropolipolitiikka pitää saada vihdoin kunnolla käyntiin ja sitä varten tarvitaan vahva ministeri.

Tarvitaan rohkeaa politiikkaa ja tehokkaampaa hallintoa. Metropolipolitiikkaa tulee toteuttaa laajalla alueella, ei vain neljän kaupungin pääkaupunkiseudulla. Tarvitaan kuntarajat ylittäviä palveluja, tervettä kuntien välistä kilpailua kunnilla pitää olla eväitä kaavoitukseen ja tonttien hinnoitteluun – sekä kepin lisäksi rahoittajatahoja sitovia porkkanoita. Rohkea politiikka ei kuitenkaan synny itsestään. Ministerillä on suuri rooli metropolin edistämisen ja vahvistamisen konkretisoitumiseksi.

Metropolipolitiikassa haastavaa on, että Helsinki on melkoisesti jäljessä kehyskuntia toiminnan tehostamisessa ja tuottavuudessa. Suhteellisesti alhaisella veroprosentilla ylläpidetään tehotonta toimintaa ja raskasta byrokratiaa. Samaan aikaan monet myös monet erityisongelmista ovat kasautuneet alueelle. Ratkaisut eivät löydy välttämättä ensisijaisesti kuntarajoja yhdistämällä, vaan asiaa on lähestyttävä asukkaan, yritysten ja palvelutarpeiden suunnasta.

Hallitusohjelman vaatimattomien ja tulkinnallisten metropolikirjausten taustalla on päähallituspuolueiden erilaiset näkemykset seudun hallinnon toteuttamisesta. Tässä on kuitenkin tärkeä ymmärtää mikä ero on metropolipolitiikalla; toiminnalla ja metropolihallinnolla; rakenteilla. Vahvalla politiikalla edistetään alueen kasvua hallinto on väline sen toteuttamiseen.

Mielestäni tarvetta uusille hallinnon tasoille ei ole päinvastoin. Aluehallintoa tulisi tehostaa esimerkiksi sovittamalla elyjen ja maakuntahallinnon toimintoja yhteen.

Tulevalla kaudella byrokratiaa tulee karsia myös valtionosuusjärjestelmästä. Sen uudistaminen tulee olemaan kriittinen tekijä alue- ja metropolipolitiikassa. Hallituksen uudistuksessa monimutkaista valtionosuusjärjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään. Kunnat saavat siis palveluiden järjestämiseen tarvitut rahat selkeämmin ja läpinäkyvämmin. Samalla kuntia kannustetaan tehokkaampaan toimintaan, eli käytännössä vähempään byrokratiaan.

Uudistuksen myötä voidaan toivottavasti myös kohdentaa enemmän varoja Uudenmaan erityisongelmien ratkaisuun.

Metropolipolitiikka on tärkeää. Uudellamaalla asuu viidesosa suomalaisista ja se tuottaa kolmasosan Suomen BKT:sta. Vahvaa metropolipolitiikkaa tarvitaan pääkaupunkiseudun erityiskysymysten, kuten asumisen, maahanmuuton ja palveluiden, ratkaisemiseksi. Uusimaa on Suomen talouden veturi, jonka kunnosta hallituksen on pidettävä huolta.

Hyvän ja huonon metropolitiikan ero on kuin pakkaseen jäätyneen paikallisjunan ja kerrankin aikataulussa olevan pendolinon. Suomi ansaitsee toimivan veturin ja sille sopivan kuljettajan.