28.05.2011
Kohti kodinturvajoukkoja?
(julkaistu Verkkouutisissa)
Suomalaisten maanpuolustustahto on aina ollut vahvaa. Jo ennen itsenäisyyttä se näkyi suojeluskuntatoiminnassa ja jääkäriliikkeessä. 1920-luvulla rinnalle nousi vapaaehtoisten naisten Lotta Svärd järjestö.
Sotien jälkeen järjestöt jouduttiin lopettamaan rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen uusi aika koitti Neuvostoliiton hajottua, kun Pariisin rauhansopimusta voitiin tulkita uudelleen.
2010-luvulla puolustusvoimat ovat joutuneet jälleen uudistuspaineiden eteen. Uudistusten taustalla on tavoite turvata 2020-luvun vaatimuksia vastaava puolustuskyky samalla kun kalusto vanhenee, ikäluokat pienenevät ja puolustusmenoihin on kohdistumassa jyrkkää kasvua.
Kustannuspaineita lisää osaltaan myös valtion kestävyysvajeen korjaaminen. Välttämättömät menojen sopeuttamiset on vähitellen jo käynnistetty. Nyt on tullut ajankohtaiseksi tarkastella myös vapaaehtoistoiminnan roolia ja mitata maanpuolustustahtoamme.
Ensimmäiset askeleet tähän suuntaan otettiin jo viime vaalikaudella, kun puolustusvoimat perusti maakuntajoukot yhteistoiminnassa Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa.
Puolustusvoimien, viranomaisten ja vapaaehtoisten tiiviimmällä yhteistyöllä ja koordinaatiolla voidaan tehokkaasti sovittaa yhteen eri toimijoiden odotukset ja tarpeet. Vapaaehtoisista kootuilla alueellisilla joukoilla on oma sodan ajan tehtävänsä ja ne voivat antaa tarvittaessa virka-apua. Vapaaehtoisille joukot tarjoavat mahdollisuuden ylläpitää ja kehittää omia taitojaan.
Yksityiskohdissa riittää kuitenkin vielä hiottavaa. Puolustusvoimien ampumaratojen on oltava reserviläisten ja vapaaehtoisten käytettävissä ilman turhia rajoituksia. Tässä ELY-keskusten viranomaisilla on suuri rooli, kuten nähtiin nyt talvella Santahaminan ammuntoja rajoittaneessa päätöksessä.
Myös täysin vapaaehtoisvoimin järjestettävän toiminnan raameja on voitava tarkastella; millaisissa tilanteissa edellytetään kantahenkilökunnan läsnäoloa ja millaisissa ei. Sopivat rajat sääntelylle on löydettävä.
Muissa Pohjoismaissa ja Virossa on kodinturvajoukoilla pitkät perinteet ja puolustusministeri Häkämies on esittänyt, että vapaaehtoistoimintaa kehitettäisiin vastaavaan suutaan myös meillä Suomessa.
Oppia voidaan ja kannattaakin ottaa naapureista, mutta oman mallimme kehittämisessä on tärkeää, että se palvelee juuri meidän olosuhteitamme ja huomioi kaikki toimijatahot, naisia unohtamatta. Siksi on tärkeää, että suomalainen vapaaehtoistoiminnan malli kehitetään tiiviissä yhteistyössä eri toimijatahojen kanssa.
Uskottavan puolustuksen yksi kulmakivi on vahva maanpuolustustahto. Sitä pidetään parhaiten yllä mielekkäillä kokemuksilla reservin kertausharjoituksissa sekä vapaaehtoisessa toiminnassa. Puolustusvoimien rakenneuudistus tarjoaa nyt mahdollisuuden kasvattaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen roolia.
Aktiivisen järjestökenttämme hyvä taso on tunnustettu ja järjestöjen yhteisellä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä on julkisoikeudellinen asema. Järjestöjen ja vapaaehtoisista koottavien maakuntajoukkojen resursseja lisäämällä puolustusvoimien tarve ja reservin tahto voivat todella kohdata.
