23.02.2012
(julkaistu Verkkouutisissa.)
Alokkaiden rivistöt ovat luotisuorat, omaiset värjöttelevät helmikuisessa pakkasessa etäämmällä. ”Toistakaa”, käsken sotilasvalan esilukijana. Tunnelma on arvokas ja juhlallinen. Jälleen yksi sukupolvi on liittynyt perinteikkään ketjun jatkoksi. Maanpuolustustahto on käsin kosketeltavissa.
Valatilaisuus sattui samalle viikolle, kun selvitys puolustusvoimien rakenneuudistuksesta esiteltiin. Uutinen on ollut monin paikoin kova kolaus. Puolustusvoimiin tehtävät muutokset koskevat paitsi varuskuntia ja niissä toimivia, myös muuta yhteiskuntaa varuskuntien ympärillä.
Keskustelun jatkuessa on hyvä muistaa, että sopeuttamispäätökset ovat tulleet yksinomaan pääesikunnasta ? ainut poliittinen päätös koko prosessissa on ollut säästötarpeen määrittäminen. Muutosta tulisikin tarkistella ennen kaikkea puolustusvoimien ja tulevaisuuden näkökulmasta.
”Ei sotaa näin käydä…Eheei. Eheei. Ei tämmösestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa. Siellä jo toiset ovat naapurin asemissa.”, Kaarna toteaa Tuntemattomassa Sotilaassa.
Vastaavalla tavalla voisi todeta monille puolustusvoimauudistusta kritisoiville. Sotaa voi käydä monella tapaa, toiset parempia kuin toiset. Sodankäynti myös muuttuu aikojen saatossa. Näin ollen on myös luontevaa, että armeijakin sopeutuu kulloiseenkin strategiaan. 1600-luvun puolivälin jälkeen hakkapeliittojen määrä on dramaattisesti vähentynyt, konekiväärikomppanioita ei niitäkään ole enää. Ja miksi olisi ? ei nykyinen uhkakuvakaan ole 1940-luvun Neuvostoliitto.
Moderni sodankäynti painottuu entistä enemmän kehittyneeseen teknologiaan ja liikkuvaan taistelutapaan. Tätä vasten kylmien seinien ylläpidosta luopuminen ja resurssien kohdistaminen materiaalihankintoihin on järkevä linjaus. Muuta ei olekaan syytä olettaa; edelleen on syytä alleviivata, että puolustusvoimat ovat itse saaneet määritellä kuinka puolustuskyky turvataan tulevaisuudessa. Kaikkien muutosten keskellä on myös asioita, jotka säilyvät. Yleinen asevelvollisuus ei ole Suomesta katoamassa.
Puolustusvoimien komentaja, kenraali Puheloinen totesi tiedotustilaisuudessa varsin yksiselitteisesti, ettei valikoivaan järjestelmään olla siirtymässä. On eri asia ? ja valitettavaa ? mikäli osa ikäluokasta ei täytä vaatimuksia tai suoriudu palveluksesta. Valikoivassa asevelvollisuudessa monet jäisivät automaattisesti rannalle.
Arvioitaessa puolustusvoimien onnistumista ja merkitystä, yksi tärkeimmistä mittareista on suomalaisten maanpuolustustahto ja -henki. Uusimman maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) mielipidetutkimuksen mukaan 76 prosenttia meistä vastaisi myöntävästi kysymykseen ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten puolustauduttava aseellisesti, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?”. Näin vahva tahto nostaa jo itsessään kynnystä mahdolliselle hyökkäykselle. Pitkälti korkea luku syntyy asepalvelusaikana.
Samalla kun puolustusvoimat uudistaa organisaatiotaan myös toimintatavat ovat suurennuslasin alla. 2000-luvulla simputtamiseen on puututtu entistä voimakkaammin ja herkemmin. Varusmiesten ja reserviläisten siviilitaidot ja varusmiesaikaisen koulutuksen hyödynnettävyys on tulevaisuudessa tarkoitus huomioida entistä paremmin. Muutokset ovat hyviä ja tervetulleita. Yksi osa-alue, jota voitaisiin mielestäni kehittää edelleen, on naisten asepalvelus. Johtajakoulutus houkuttelee jo nyt monia, mutta potentiaalia enempäänkin olisi.
Talvisodan päättymisen muistopäivää vietetään 13.3. Historia antaa meille arvokkaita opetuksia ja kunniakkaita perinteitä. Niitä unohtamatta meillä on kuitenkin oltava myös rohkeutta katsoa tulevaisuuteen ja uudistua.
19.02.2012
Kunnanjohtaja kutsui laskiaissunnuntain kunniaksi naapurikuntien vaikuttajia tutustumaan Rajamäen upeisiin latuihin. Ironista ehkä, mutta liikkeelle lähdettiin Nurmijärven kunnan leirikeskuksesta Märkiöstä, joka sijaitsee Hyvinkään kaupungin alueella. Sattumaa tuskin, mutta erikoista, että Märkiön kohdalla kuntaraja tekee vängän mutkan – kuin kartanpiirtäjän peukalon muodon mukaan.
Hiihtoretken päätteeksi nautittiin kermaista lohisoppaa ja ihania laskiaispullia. Valinnanvaraa oli sekä mantelimassan, että hillon ystäville. Jotkut valinnat ovat helppoja, eikä makuasioista kannata kiistellä… vaikka kommentti tulikin, että marsipaanista alkaa tykätä sitten kun kasvaa aikuiseksi…
16.02.2012
Vierailijaryhmien lisääntyminen on eduskunnassa kevään merkki. Nyt vielä mahtuu hyvin – joten josko tuntuisi siltä, että olisi kiva päästä visiitille, ota rohkeasti yhteyttä sähköpostilla (etunimi.sukunimi(ilman äänpisteitä)@eduskunta.fi).
Tämän päivän vieraiden kanssa saatiin aikaiseksi hyvää keskustelua mm. siitä miten kouluruoan laatua voitaisiin parantaa. Tsemppiä projektiin oppilaskunta-aktiiveille ja kiitos kaikille käynnistä!
15.02.2012
Eduskunnan vuosi on alkanut hallituksen esitysten suhteen maltillisella tahdilla. Keskusteua on kuitenkin riittänyt mm. aloitteista.
Päivän istunnossa lähetettiin valiokuntakeskusteluun myös aloitteeni keliakiakorvauksen päivittämisestä sekä kuntalaisten osallisuuden vahvistamisesta.
Aiheista käydyn keskustelun voi lukea vaikkapa täältä.
07.02.2012
Valtiopäivien perinteikkäät avajaisjuhlallisuudet huipentuivat Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin musiikkitalossa.
Illan laadukas ohjelmisto paljastui vasta salin ovella; Rautavaaraa ja Sibeliusta. Kruununa d-molli viulukonsertto, jonka solisti Elina Vähälä nostatti kylmät väreet iholle. Enteileekö kenties alkavan kauden tunnelmia?
06.02.2012
Kokoomuksessa puheenjohtajistossa jatkaa tuttu kaarti:
Puheenjohtaja: Jan Vapaavuori
Varapuheenjohtajat: Lenita Toivakka, Petteri Orpo ja Outi Mäkelä
Muiden ryhmien valinnat löydät täältä.
06.02.2012
05.02.2012
Tänään kaikki viimeistään päättämään presidentistä!
Saulin valvojaisia mm. Finlandiatalolla 18.30 alkaen.
Edellisissä valvojaisissa huiskutettiin sinisiä valotikkuja – saas nähdä mitä tänään on luvassa.
Jännitystä ainakin!
04.02.2012
Nyt kannattaa lähteä kahville.
Uudellamaalla Café Niinistöjä eri puolilla – katso lähin esimerkiksi täältä.
Liikkeellä on myös liuta vaikuttajia mm. Jyrki Katainen kierroksella Hyvinkäällä klo 11.45.
Lisätietoja
03.02.2012
(julkaistu ja kommentoitavissa Verkkouutisissa)
Lapset haaveilevat usein poliisin, astronautin ja lääkärin ammateista. Iän karttuessa tavoitteet muuttuvat; harva 15-vuotias haikailee enää avaruuslennolle.
Valintaan alkaa vaikuttaa omat ja ystävien kiinnostuksen kohteet, mielikuvat työn sisällöstä ja palkasta sekä opiskeluun liittyvät asiat. Vaikka jokaisen tulisi olla vapaa tekemään omat valintansa, on yhteiskunnalla tietty vastuu siitä, minkälaista ja minkä alojen koulutusta on tarjolla. On loogista, että koulutuspaikat ja eri alojen työllisyystilanteet kulkevat käsi kädessä.
Yhteiskunnan ei kannata kouluttaa ketään kortistoon, eikä yksikään nuori sitä toivo. Valitettavasti näin kuitenkin tapahtuu tällä hetkellä. Astronautteja ei Suomessa ole, mutta työttömiä vastavalmistuneita poliiseja kylläkin.
Kun koulutustarjonta ja työelämän tarpeet eivät kohtaa, puhutaan kohtaanto-ongelmasta. Pitkään on ollut tiedossa, että esimerkiksi media-alan koulutusta järjestetään aivan liikaa, kun taas sairaanhoitajia tarvittaisiin jo nyt lisää, vaikkei väestön ikääntyminen ole vielä pahimmillaan. Lapin kaivosbuumia ei ole osattu ennakoida, minkä seurauksena yritykset joutuvat hankkimaan osaavaa työvoimaa ulkomailta.
Samaan aikaan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Opetushallituksen ennakointitietojen mukaan vuosina 2008?2025 työmarkkinoille siirtyy keskimäärin noin 6300 nuorta vähemmän kuin työpaikkoja avautuu. Työvoimasta yleensäkin tulee siis olemaan pulaa.
Nuoren näkökulmasta tilanne on vielä haastavampi. Omat unelmat vetävät yhtäälle, kun taas vanhempien, opinto-ohjaajien ja realismin neuvot toisaalle. Toisille oma tavoite on selvä, mutta kovasta kilpailusta johtuen opiskelupaikan saanti voi lykkääntyä vuosilla. Aloilla, joilla koulutustarjonta on liian suurta, monet nuoret valmistuvat työttömiksi.
Mahdollinen ratkaisu voisi olla joustavoittaa tapaa, jolla eri tutkintoja ja koulutusvaatimuksia tulkitaan. On vain muutamia ammatteja, joissa pätevyys on yksinomaan koulutuksesta kiinni.
Helpotusta tilanteeseen tuo pitkällä aikavälillä tuore koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011?2016, tuttavallisemmin Kesu. Suunnitelmassa rukataan aloituspaikkoja ennakointitietojen pohjalta voimakkaasti. Täysin ei kohtaanto-ongelma tällä kuitenkaan ratkea, sillä ministeriön on otettava huomioon olemassa oleva tarjonta ja toisaalta esimerkiksi nuorten oma motivaatio. Liian jyrkät muutokset ovat haitaksi, eikä kaikille aloille ole halukkaita, vaikka paikkoja lisättäisiin kuinka työmarkkinoiden tarpeen mukaan.
Motivaation suhteen olisi mielestäni peiliin katsomisen paikka: turhia töitä ei ole olemassakaan. Jokaiselta kynnelle kykenevältä olisi hyvä löytyä motivaatio tehdä ja ottaa vastaan töitä. Asennemuutoksen lisäksi tarvitaan enemmän arvostusta ”tavallisille” ammateille, eikä vain lääkäreille ja juristeille.
Toisaalta parannettavaa löytyy myös työnantajien puolelta ? ennakkoluulot nuoria kohtaan ovat vahvat. Järvenpäässä 27.1. järjestetyt Nuorta työtä messut olivat loistava esimerkki, kuinka nuorten ja työnantajien välistä kuilua voidaan kuroa umpeen.
Lyhyellä aikavälillä nuorisotyöttömyyteen on tarkoitus pureutua yhteiskuntatakuun avulla. Sen myötä jokaiselle alle 25-vuotiaalle työttömälle nuorelle on turvatta työ-, työharjoittelu-, työpaja- tai koulutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta. Tällä hetkellä nuoria työttömiä on jo yli 30 000. Tiedetään, että erityisesti nuorilla työttömyys johtaa helposti syrjäytymiseen. Myös tämän takia yhteiskuntatakuu on erittäin tärkeä uudistus.
Yhteiskunnan on oltava reilu. Tämä pätee erityisesti nuorten kohdalla, sillä heillä ei itsellään ole vastaavia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksiin tai omaan elämäänsä kuin muilla kansalaisilla. Muutoksia parempaan suuntaan on onneksi tulossa.
Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi reilun yhteiskunnan rinnalle tarvitaan vielä reippaita kansalaisia, jotka eivät kaihda työntekoa. Lapsuuden unelmatkin saavuttavat vain ne, jotka ovat valmiita tekemään töitä haaveidensa eteen.
