Uudenmaan 22. Erätulitapahtuma järjestettiin Klaukkalan koululla. Nähtävänä oli monenmoista hyviin erähenkisiin harrastuksiin liittyvää.
Leuto sää houkutteli paikaille jopa 3200 osallistujaa. Ilahduttavasti myös nuorempaa väkeä. Toivottavasti savuntuoksun lisäksi mukaan tarttui kipinä eräharrastukseen.
Tilaisuuden suojelijana toimi Sauli Niinistö.
Joulukalenterin ja adventtikalenterin ero kääntyy tänä vuonna ehdottomasti adventtikalenterin eduksi. Siitä pääsee kurkistamaan jopa neljän luukun taakse ennen kuin joulukuu koittaa.
Oma suosikkini on perinteinen partiolaisten adventtikalenteri. Tänä vuonna sille on näköjään perustettu myös facebook sivut
Vietettyään ainoastaan viikon Keravan avovankilassa Nikita Fouganthine kolmoissurmaaja päätti lähteä omille teilleen. Kuudennen kerran. Vankilan apulaisjohtaja Jukka Hannula kommentoi seuraavasti: ” Hän oli Keravan vankilan alueella töissä tuossa remonttityömaalla ja häipyi siitä.”
Tässä on kaksi periaatteellista asiaa pielessä.
Kuinka on mahdollista, että mies, joka on surmannut saman perheen isän, äidin ja pojan ja karannut kuusi kertaa vankilasta voidaan sijoittaa avolaitokseen?
Kuinka on mahdollista, että avolaitoksesta ”luvatta poistumisesta” ei seuraa erillistä rangaistusta, ainoastaan palautus suljettuun vankilaan?
Suomen kriminaalipolitiikassa on 2000-luvulla kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota vankien yhteiskuntakelpoisuuden palauttamiseen ja uusintarikollisuuden ehkäisyyn. Osa tätä uudistusprosessia on ollut avolaitoksessa tuomiotaan suorittavien osuuden kasvu. Kuitenkin, kuten Fouganthine ja aiemmin kesällä laajasti uutisoitu kaksoissurmaaja Terhi Tervashongan pako osoittavat, on systeemissä paha valuvika. Toistuvasti rikoksia ja erittäin vakavia rikoksia tehneet rikolliset ovat päätyneet avovankilaan, josta poistuminen on osoittautunut lasten leikiksi.
Eduskunta on yrittänyt puuttua asiaan. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen oikeusministeri Henriksson kommentoi asiaa muun muassa seuraavasti: ”Avolaitoksesta poistuminen ei useissa tapauksissa ole etukäteen suunniteltua vaan tapahtuu hetken mielijohteesta. Joskus poistuminen liittyy vangin yksityiselämän poikkeuksellisiin tapahtumiin.” Vastaus kertoo hyvin vallitsevasta asenteesta yhteiskuntakelpoisuuteen tähtäävät toimet näyttävät yliajavan terveen järjen.
Kuinka monta surmaajaa tarvitaan karkuteillä, ennen kuin asiaan tulee muutos? Ennemmin tai myöhemmin tällainen sinisilmäisyys voi olla kohtalokasta.
Vuotuinen rajojen koettelu tapahtui tällä kertaa huikaisevan kauniissa rantamaisemissa Nizzasta Cannesiin.
Lähtö tapahtui Nizzasta aamuvarhaisella klo 8.
Reitti kulki enkelten promenaadia pitkin pienten hurmaavien kaupunkien läpi rantaviivaa mukaillen päätyen lopulta lumoavaan Cannesiin.
”Nautiskelijaryhmän” mukana otin kaiken matkasta irti ja pääsin maaliin vähän ennen puolta yhtä. Joku meni ehkä pieleen, kun loppukirissä sain kevyesti ohitettua vielä reilut kymmenen kanssataapertajaa…
Kulttuuriväki laadukkaasti asialla – laitetaan tämä linkki Paavon oopperakutsuun tännekin:
Suomi tarvitsee presidenttiä joka rakentaa henkeä ja luottamusta. Katso video täältä.
Toimeentulotukeen on tulossa tasokorotus ensi vuoden alusta alkaen. Korotus on osa hallitusohjelman mukaista köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäisevää kokonaisuutta, jossa toimeentulotuen perusosan lisäksi korotetaan työttömyysturvaa ja asumistukea.
Toimeentulotuen perusosa korotetaan kuudella prosentilla. Yksinhuoltajien toimeentulotuen perusosaan tulee tämän lisäksi 10 prosentin korotus. Kokonaisuudessaan yksinhuoltajaperheen toimeentulotuki nousee vähintään noin 85 eurolla kuukaudessa.
Yksinhuoltajien perusosaan kohdistettu ylimääräinen korotus on erityisen kannatettava, koska se vähentää yksinhuoltajien muuta väestöä korkeampaa köyhyysriskiä.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että on tärkeää löytää työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen ratkaisuja, jotka edistävät toimentulotukea saavien työllistymistä.
Valiokunta pitää myös tarpeellisena, että toimeentulotukea koskevaa ohjeistusta uudistettaessa korostetaan ennaltaehkäisevän toimeentulotuen käyttöä. Ennaltaehkäisevän toimeentulotulotuen käytöllä voidaan estää pidempiaikaisen toimeentulotuen tarpeen syntyminen.
Kunnilla tulisi olla myös yhdenmukainen soveltamiskäytäntö, jonka mukaan perheen lasten saamat satunnaiset tulot kuten kesätyöansiot tai stipendit eivät vähennä perheen saamaa toimeentulotukea.
(julkaistu myös US blogissa)
Arvostamani toimittaja-ajattelijan, Tuomas Enbusken, kolumni herätti kysymysmerkkejä ja niin kai oli tarkoituskin. On jälleen aika keskustella ruuhkamaksusta.
Enbuske takertuu ilmaisiin teihin, mutta unohtaa, että mikään ei Suomessa ole ilmaista. Jokainen maksaa osansa ja autoilijat jo nykyisellään monessa muodossa. Auto-, ajoneuvo- ja polttoainevero sekä katsastus- ynnä muut maksut asettavat ajamiselle aivan konkreettisen ja esimerkiksi Ruotsiin verrattuna korkean hintalapun. Ilman autoa ei moottoriteistä ole mitään iloa.
Poleeminen kirjoitus nostaa monia teräviä huomioita esiin, mutta moni olennainen kysymys jää käsittelemättä. Mitä hyötyä olisi ruuhkamaksusta?
Toisiko maksu todella Enbusken lupaaman nopean kaistan keskieurooppalaiseen malliin? Elämme pitkien välimatkojen maassa, jossa meillä on kuin ihmeen kaupalla onnistuttu niukoilla resursseilla rakentaa melko hyvät tiet. Pitäisikö meidän nyt käyttää rahaa siihen, että rakentaisimme olemattomia ruuhkiamme varten maksullisen lisäkaistan? Tämän tyylistä ratkaisua ei ole vielä missään muissa esityksissä nähty.
Ruuhkamaksun tavoitteina on esitetty liikenteen sujuvuus ja ekologisuus sitä kautta, että yksityisautoilun hintavuus ohjaisi julkisen liikenteen käyttöön. Tämäkin ajatus on suunniteltu toteutumaan perä edellä puuhun metodilla niin, että ensin käytetään energia maksujen kehittämiseen ja jos muistetaan, niin sitten panostetaan julkiseen liikenteeseen.
Mutta mikä oikeasti on ruuhkamaksun hinta? Hinta on paljon enemmän kuin rahaa. Hinta on ainakin esillä olleen mallin mukaan jatkuva seuranta orwellilaiseen malliin. Oletko Tuomas todella varma, että tämä tukisi markkinataloutta? Tuskinpa. Toki liikenneministeri Kyllönen on kaavaillut satelliittisysteeminsä korvaavan liikenteen nykyiset maksut, sen sijaan että se tulisi niiden päälle.
Käsittämätön on myös ministeriön ajatus että maksu koskisi kaikenlaista liikkumista eli ei vain ruuhkia. Satelliitti lähettäisi viestejä verottajalle heti, vaikka ajaisin ruuhkaa vastaan tai täysin ruuhkasta poispäin lyhyenkin matkan. Jos Enbusken markkinalogiikkaa noudattaisi, saman tien voisi periä maksua myös kävely- ja pyöräteiden käytöstä.
Sitten vielä siitä kilpailukyvystä.
Uusimaa on yhtä työssäkäyntialuetta. Jopa maakunnan ulkopuolelta tullaan töihin metropolialueelle. Tälle asetelmalle toimivat väylät ja moottoritiet ovat välttämättömiä. Mikäli alueelle tuotaisiin ruuhkamaksut, on niiden vaikutus kilpailukykyyn hyvin helppo nähdä: kustannukset nousisivat sekä suoraan että välillisesti. Niin ihmisten kuin tavaroiden liikkuminen kallistuisi.
Yleisesti ottaen kilpailukyky ymmärretään yritysten toimintamahdollisuuksiin vaikuttavien tekijöiden summana. Suomen kilpailukykyyn positiivisesti vaikuttavina tekijöinä pidetään turvallisuutta, hyvää ja läpinäkyvää hallintoa, korkeaa koulutustasoa ja niin edelleen. Toisaalta negatiivisina tekijöinä meillä on esimerkiksi pitkät etäisyydet ja syrjäinen sijainti Euroopan laidalla. Näin ajateltuna liikkumisen rajoittaminen mitä ruuhkamaksut tai tietullit de facto ovat näyttäytyy erityisen huonona ratkaisuna.
Pääkaupunkiseudulla on tunnistettu ongelmat maankäytön ja asumisen koordinoinnissa. Helsingissä asuntojen ja toimistotilojen hinnat ovat ympäröivää seutua selvästi korkeammat. Miten mahtaisi noiden hintojen käydä, jos alueelle asetettaisiin ruuhkamaksu? Pitäisikö nurmijärveläisyydestä sakottaa?
Ensin pitäisi tietää mitä haluaa ja sitten jos Andy McCoyta uskoo vielä varoa sitä mitä haluaa…
Ministeri Gustafsson antoi vastauksen kirjalliseen kysymykseeni oppilaskuntatoiminnasta ja lupasi että oppilaskunnat vakiinnutetaan vuodesta 2014 lukien kaikkiin peruskouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin.
Oppilaskuntatoiminta on parhaita tapoja oppia vaikuttamista ja osallistumista jo nuorella iällä. Tahtotila on selvä, eikä vuotta 2014 tarvitse kouluissa välttämättä jäädä odottamaan.
(julkaistu verkkouutisissa)
Presidentinvaalit lähestyvät vauhdilla. Lokakuun loppuun mennessä puolueet ovat valinneet ehdokkaansa, ja kampanjat käynnistyvät vähitellen.
Vaalien jälkeen Suomella on uusi tasavallan presidentti sekä henkilön että aseman puolesta, sillä perjantaina 21.10. eduskunta päättää perustuslain uudistamisesta. Uudistusta on käsitelty mediassa melko yksipuolisesti ja hanke on leimattu osittain Tarja Haloseen kohdistuvaksi valtaoikeuksien karsimiseksi. Tosiasiassa kyse on jo Mauno Koiviston aloittamasta hankkeesta, jonka tavoitteena on vahvistaa suomalaista parlamentarismia.
Merkittävimmät muutokset Suomen perustuslakiin tulivat voimaa jo 1.3.2000. Kuluneiden 11 vuoden aikana uutta valtiosääntöä on järjestelmällisesti arvioitu muun muassa ministeri Taxellin komitean toimesta.
Nyt käsillä olevat muutokset hyväksyttiin edellisessä eduskunnassa; perustuslainsäätämisjärjestyksen mukaisesti tarvitaan vielä nykyisten valtiopäivien hyväksyntä, jotta muutokset tulevat voimaan. Vaikutukset näkyisivät siten vasta vuonna 2012, seuraavan presidentin aloittaessa kautensa.
Mistä sitten on kyse, kun puhutaan parlamentarismin vahvistamisesta? Selkein tapaus on Suomen edustus EU:ssa ja Eurooppa-neuvostossa: ”kahden lautasen ongelma” poistuu yksiselitteisesti, kun perustuslakiin kirjataan, että pääministeri edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa ja ylimmän johdon edustusta vaativassa Euroopan unionin muussa toiminnassa. Käytännössä jo nykyinen perustuslaki perusteluineen on ollut tällä kannalla.
Toinen merkittävä uudistus koskee hallituksen ja presidentin välisiä erimielisyyksiä tietyissä asioissa, erityisesti kansainvälisissä. Mahdollisessa pattitilanteessa eduskunnan kanta voittaa uudistuksen myötä. Koiviston linjaa jatkaen, kyse on siis eduskunnan ensisijaisuudesta suhteessa presidenttiin.
Olennaisilta osiltaan presidentin asema pysyy ennallaan muutoksista huolimatta. Hän johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa edelleen 93 § 1 momentin mukaisesti. Tasavallan presidentti toimii edelleen puolustusvoimien ylipäällikkönä. Toisaalta perustuslakiin kirjataan muutamia asioita, joilla ei ole tekemistä tai vaikutusta presidentin asemaan.
Paljon kohua ja turhaa pelottelua on saanut aikaan säännös Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa. Toisin kuin perussuomalaiset ajattelevat, kyse on puhtaasti informatiivisesta maininnasta, joka olisi jo aikaisemmin pitänyt lisätä perustuslakiin sen täydellisyysperiaatteen mukaisesti. Unionista eroaminen tai siihen liittyminen on edelleen mahdollista aivan samalla tavalla kuin ennenkin.
Huomattavasti merkittävämpi uudistus on kansalaisaloitteen mahdollistaminen. Uuden perustuslain myötä vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella olisi oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia vaikutuksia tällä on. Toivottavasti se ei jää vain kuolleeksi kirjaimeksi.
Perustuslaki herättää oikeutetusti voimakkaitakin tunteita. Sen uudistaminen onkin syystä ollut pitkäjänteistä, laaja-alaisesti valmisteltua ja varovaista. Sekä parhaat valtiosäännön asiantuntijat että puolueet yli hallitus-oppositio-rajojen ovat olleet prosessissa tiiviisti mukana. Näistä syistä olisikin toivottavaa, että kinastelu perustuslain uudistuksesta voidaan jättää taakse, ja sama energia suunnata kohti tulevia presidentinvaaleja
