21.05.2013
Nurmijärven kunta lausuu selvitysalueista
Kunnanvaltuuston kokous, jossa käsittelyssä ovat mm. kuntaselvitysalue, sekä tilinpäätös on seurattavissa suorana, sekä nähtävillä netissä kunnan sivuilla kokouksen jälkeen.
13.05.2013
Kyläiltaperinne kukoistaa Nurmijärvellä
Nurmijärven kunnassa on järjestetty jo kymmenkuntavuotta kyläiltoja kuntalaisten kuulemiseksi ja ajankohtaisten asioiden puimiseksi. Monitaajamaisessa kunnassa kierretään taajamia vuoron perään vähän sen mukaan missä on jotain mielenkiintoista menossa. Väkeä on yleensä tuvan täydeltä… Niin tänäänkin Klaukkalan kirjastossa.
Illan teemoina olivat kunta- ja soteuudistukset, kunnan palveluverkon kehittäminen, Klaukkalan kaavoitus ja monitoimitalohake. Kasvu pitää huolen siitä, että kunnassa tapahtuu jatkuvasti kehitystä kaikilla saroilla, mutta todo-lista on toki ponnisteluista huolimatta aina pitkä. Haaveita esitettiin tänäänkin sekä uimahallista, että salibandyhallista. Toivoa ei kuitenkaan kannata heittää. Sitä voi ruokkia mm. Etelä-Suomen liikuntaneuvoston tämän päivän päätöksellä näyttää vihreää valoa Nurmijärven liikuntapuiston nurmikentälle sekä sillä, että Klaukkalan jäähallin laajennusrahoitus vahvistettiin.
Kiitos omasta puolestani hyvästä keskustelusta ja palautteesta – ja laittakaa toki sähköisesti lisää, josko jotain on mielenpäällä.
12.05.2013
Terveisiä Puolasta!
Hallintovaliokunta kävi perehtymässä rajaturvallisuuteen, kuntahallintoon ja sisäisen turvallisuuden asioihin Tanskassa ja Puolassa. Alla kuvakoostetta reissusta.
Finske Kommunaludvalget i Københavns Rådhus
Vapaakaupungin kiehtovuus mureni silmissä, kun tuli konkreettisesti nähtyä huumeiden myynnin ja käytön karuus. Kuvaaminen alueen sisällä oli ehdottomasti kiellettyä ja tiukasti valvottua juurikin em syystä.
Varsovassa kaupunki kasvaa ja kehittyy silmissä. Vaikuttaa siltä, että mielipiteitä jakanutta ”Stalinin hammasta” ollaan verhoamassa pilvenpiirtäjillä.
Frontexissa pääsimme kuulemaan viimeisimpiä kuulumisia raja-alueyhteistyöstä ja tutustumaan mm. tilannekeskukseen.
Sisäministeriön tapaamisessa korostui hyvin se, minkälainen nuorennusleikkaus Puolan poliittisessa johdossa ja hallinnossa on ollut menossa.
Lodzissa pääsimme koskettamaan Julian Tuwimin onnea tuovaa nenää. Nähtäväksi jää miten vaikuttaa.
10.05.2013
EU:n ylenkatsominen olisi iso virhe
Julkaistu Verkkouutisisssa
Suomen EU-jäsenyyttä on kestänyt 18 vuotta. Tuona aikana markat ovat vaihtuneet euroihin, rajatarkastukset Euroopassa ovat historiaa ja pohjoinen periferiamme on aidosti tullut osaksi länttä.
Ytimiin pyrkivä mallioppilas on kasvanut rakentavan kriittiseksi yhteispelaajaksi. Jäsenyytemme saavuttaessa täysi-ikäisyyden on erityisesti perussuomalaisten lausunnoista voinut saada kuvan, että unioni olisi muka jotenkin tulossa tiensä päähän. Usko eurooppalaiseen projektiin on vakuuksia vaativilta hukassa. Unionin ja yhteisvaluutan puolustajat ovat olleet vähissä. Eurokriisin jatkuessa monilta tuntuu unohtuneen, mitä kaikkea me poliitikkojen ja median lempisyntipukilta saammekaan. Suurin hyöty on yhteisissä sisämarkkinoissa.
Yhtenäismarkkinat ovat lisänneet kilpailua Euroopassa, mikä on ollut niin yritysten kuin kuluttajienkin hyödyksi. Suomalaisilla yrityksillä on yli 500 miljoonan eurooppalaisen markkina-alue hyödynnettävänään. Kaupoissa taas näemme aivan erilaisen valikoiman tuotteita ja palveluita, kuin 20 vuotta sitten ennen sisämarkkinoita. Yhtenäiset standardit varmistavat hyödykkeen laadun, oli se tuotettu Italiassa, Puolassa tai Suomessa.
Euron ansiosta hintojen vertailu onnistuu helposti, eikä yrityksillä ole vastaavanlaista valuuttariskiä kuin markka-aikaan. Erilaisten arvioiden mukaan sisämarkkinat ovat synnyttäneet Eurooppaan miljoonia työpaikkoja.
Uusia työpaikkoja tarvitaan yhä lisää miljoonittain. Tällä hetkellä Euroopassa on yli 26 miljoonaa työtöntä. Kehittämällä sisämarkkinoita edelleen voidaan tätä kiperää tilannetta parantaa. Suomi on näkyvästi ollut ajamassa digitaalisten sisämarkkinoiden syntyä. Komission mukaan yksin tämä voisi tuoda 4 prosenttia BKT:n kasvun, siis 500 miljardia euroa.
Siinä missä me olimme edelläkävijöitä telemarkkinoiden osalta 1990-luvulla, olemme nyt esimerkiksi Yhdysvaltoja vuosia jäljessä digimarkkinoilla. Toisin kuin perinteisempien tuotteiden osalta, ei EU:ssa vielä ole yhteistä markkinaa peleille, musiikille tai muillekaan tekijänoikeuksin suojatuille tuotteille. Tämä näkyy amerikkalaisten nettipalvelujen maailmanvalloituksena. Kuten suomalaiset peliyritykset Rovio ja Supercell ovat osoittaneet, löytyy meiltä kyllä osaamista, millä pärjätään globaalissa kilpailussa.
Yhteiset sisämarkkinat rakentuvat neljälle vapaudelle: ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja rahan vapaalle liikkuvuudelle. Vaikka rajaesteet on Schengen alueella purettu, eivät vapaudet toteudu vielä täysin. Esimerkiksi ihmisten vapaata liikkuvuutta hidastavat erilaiset koulutusstandardit, mikä vaikeuttaa työnhakua muualta kuin kotimaasta. Toisaalta jo nyt eurokriisin aikaan on nähty, kuinka nuoret sukupolvet ovat lähteneet Kreikasta, Italiasta ja Espanjasta työnhakuun ja opiskelemaan muun muassa Britanniaan. Askeleita eteenpäin sisämarkkinoiden täydentymisessä on odotettavissa puolustusteollisuuden osalta vuoden lopulla Eurooppa-neuvostossa.
Euroopan unionissa riittää kehitettävää. Monilta osin kriitikot ovat oikeassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän tulisi löydä hanskat tiskiin ja pistää stoppi millekään. Tulevaisuudessa Eurooppa joutuu entistä tiukempaan globaaliin kilpailuun, kun kehittyvät maat jatkavat voimakasta kasvuaan. Tässä skenaariossa pärjäämme vain yhtenäisinä.
04.05.2013
Yksityinen ja julkinen ei ole kunnissa joko-tai, vaan sekä-että
Keskustelu kunnista ja niiden tehtävistä käy kuumana. Joidenkin mielestä palvelut ovat katoamassa kuntauudistuksen ja yksityistämisaallon myötä, toiset näkevät muutoksessa mahdollisuuden. Itse kuulun jälkimmäiseen leiriin: uudistuksia tehdään ja tarvitaan palveluiden säilyttämiseksi. Parhaassa tapauksessa samalla pystytään lisäämään ihmisten valinnanvaraa ja palveluiden laatua. Tämä vaatii kuitenkin rohkeutta kokeilla, osaamista toteuttaa ja rehellisyyttä keskusteluun.
Rehellisyyttä tarvitaan, kun puhutaan palveluiden tasosta ja määrästä yleisellä tasolla. Suurten ikäluokkien kasvaessa Suomi eli nopean kasvun ja vaurastumisen aikaa. Palvelut mitoitettiin kasvavan väestön tarpeisiin. Jo pitkään syntyvät ikäluokat ovat olleet reilusti pienempiä kuin tuolloin.
Kaupungistumisen myötä väkeä on siirtynyt pienemmiltä paikkakunnilta kasvukeskuksiin. Tätä kehitystä vasten on yksinkertaisesti luonnollista, että joitakin kyläkouluja tai lääkäriasemia lakkautetaan. Toisaalta väestön ikääntyessä tarve esimerkiksi vanhuspalveluille kasvaa ennen näkemättömästi. Samalla huoltosuhde kääntyy laskuun, mikä tarkoittaa lisähaasteita julkiselle taloudelle, palveluiden rahoitukselle. Tarvitaan siis uusia tapoja tehdä, tehokkuutta ja joustavuutta.
Pitkän pohdinnan jälkeen Helsinki on yksi uusimpia kaupunkeja, joka liittyy palveluseteliä hyödyntävien joukkoon. Seteli on hyvä esimerkki joustavasta tavasta monipuolistaa palveluvalikoimaa. Kuntalainen voi setelin avulla valita yksityisesti tuotetun palvelun kunnan tarjoaman sijaan. Palvelunsaajalle, siis kuntalaiselle, olennaista on vain itse palvelun laatu, ei keneltä sen saa. Kun tarjotaan eri vaihtoehtoja, syntyy positiivista laadulla kilpailua. Tässä kilpailussa kuntalainen voittaa aina. Hieman pidemmälle menevällä palvelualoitteella on sama päämäärä. Uskon, että positiivisten kokemusten lisääntyessä myös rohkeus kokeilla kasvaa.
Kuntalain muutos kuntien liiketoimintojen yhtiöittämiseksi on tärkeä askel kilpailun avaamiselle. Hufvudstadsbladet maalasi viikonloppuna uhkakuvaa siitä, että ”aiemmin avoimet asiat katoavat liikesalaisuuden verhon taakse.” Tätä on syytä epäillä. Kunnan budjetista erillään yhtiö toimii selkeästi omana yksikkönään. Taloudenhoito on läpinäkyvää, sitä säätelee normaali kirjanpitolaki ja yhtiötä hoidetaan yrittäjämäisellä mentaliteetilla. Oman kokemukseni pohjalta uskon, että tilanne on itse asiassa täysin päinvastoin, kuin mitä lehden uhkakuva ennustaa.
Kyse ei ole siitä, onko yksityinen, ulkoistettu tai julkinen toista parempi. Kuten sanottua, tavoitteena tulisi olla toisaalta palvelun laadun maksimoiminen, ja toisaalta kustannusten minimoiminen. Jos oletetaan, että esimerkiksi ulkoistamalla tähän lopputulokseen päästään automaattisesti, ollaan hakoteillä. Tästä on liiankin monta esimerkkiä ympäri Suomea. Ei liene yrityksen vika, mikäli kunta ei osaa kilpailuttaa. Juju piilee siinä, että prosessin myötä joudutaan selvittämään eri vaihtoehtojen kustannuksia, vertailemaan vaihtoehtojen välillä ja pohtimaan esimerkiksi mikä on haluttu palvelutaso. Toisaalta pieni, syrjäinen kunta voi joutua tilanteeseen, jossa sillä ei pykälien valossa ole vaihtoehtoja. Suuremmat kunnat eivät ole nekään automaattinen ratkaisu, mutta jo selkeä askel kohti parempaa. Osaamista on helpompi hankkia, vaalia ja kehittää.
Palvelukenttämme on kasvanut ja kehittynyt ajalla, jolloin Suomi oli kovin erilainen kuin tänään. Olisi nurinkurista ajatella, että nykyinen malli olisi jotenkin täydellinen tai ikuinen. Jos jokaiseen uudistukseen liittyykin omat kasvukipunsa, on muutos kuitenkin vaivan arvoinen. Mahdollisuus parempaan pitää hyödyntää. Roikkumalla kiinni vanhassa suunta ei ole ainakaan ylöspäin.
01.05.2013
Vappu
Nurmijärven vappuperinteisiin on jo vuosia kuulunut Aleksis Kiven patsaan lakitus vapun aattona.
Yleensä se on saatu suorittaa auringon paistaessa, eikä se kaukana ollut tälläkään kertaa. Uutuutena paikalle oli kutsuttu taikuri-Kimmo ja perinteitä edustivat kuorolaulajat sekä puhallinorkesteri.
Hieno juhla ja taas syntyi uusia ideoita ensi vuodelle… Katsotaan mitä keksitään 🙂
19.04.2013
Perustuslain asiantuntijoissa ei liiemmin valinnanvaraa
Ben Zyskowiczin kritiikki perustuslakiprofeettoja kohtaan on ainakin osittain oikeutettua. Voi olla, että termien pitäisi olla kunnioittavampia, kun puhutaan huippuasiantuntijoista. Mutta fakta on, että asiantuntemus Suomessa lepää harvojen harteilla. Vaikka valiokunta voi valita itsenäisesti keitä kuullaan, ei listalla yksinkertaisesti ole montaa nimeä.
Zyskowiczin lausunnoissa on tältä osin perää: kyse on tulkinnoista, asioissa mennään hyvin syvälle ja muutaman asiantuntijan näkemyksellä on tavallista suurempi painoarvo. Nämä 2-4 asiantuntijaa luovat käytännössä perustuslakivaliokunnan tulkintalinjan.
Toinen haaste on ministeriöpään valmistelu. Asioissa ei aina syystä tai toisesta riittävästi huomioida perustuslain näkökulmaa ennen eduskuntakäsittelyä. Erityisesti EU-asioiden osalta nopeat käsittelyajat ovat asettaneet suuria haasteita perustuslakivaliokunnan työlle.
18.04.2013
Suomella ei ole varaa kouluttaa kortistoon
Osana työurakeskustelua on kiinnitetty huomiota suomalaisten pitkiin opiskeluaikoihin. Välivuosia karsastetaan, työnteko opintojen ohella on pahasta. Syyttävä sormi on suunnattu nuoriin: he ovat laiskoja haihettelijoita, joille opintotuella köyhistely on oma valinta.
Itse ihmettelen, miksei oppilaitoksilla ole nykyistä vahvempia kannustimia hoitaa oma tehtävänsä niin hyvin, että valmistuminen onnistuu tavoiteajan puitteissa, ja koulutukselle on kysyntää työmarkkinoilla. Mielestäni opetusministerin on otettava tässä nykyistäkin suurempaa roolia muutos tuskin tapahtuu yliopistojen johdolla.
Hallitusohjelman mukaan korkeakoulutuksen rahoitusta on uudistettu tukemaan aiempaa ”paremmin koulutuksen tavoitteita, kuten koulutuksen läpäisyn parantamista, nopeampaa siirtymistä työelämään ja hallinnon tehostamista sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamista, kansainvälistymistä ja korkeakoulujen profiloitumista vahvuusaloilleen”. Uusi rahoitus yliopistojen rahoitusmalli on ollut käytössä tämän vuoden alusta.
Poimitaanpa esimerkki siitä, kuinka tietyt kriteerit vaikuttavat rahoitukseen: ulkomaalaisten suorittamat ylemmät korkeakoulututkinnot, kuten myös tohtorintutkinnot muodostavat kumpikin prosentin rahoitusperusteista. Suurin vaikuttava tekijä on valmistuneet maisterit, mikä on ymmärrettävää ja oikein. Kuitenkin yksi asia pistää silmään: valmistuneet työlliset painavat vaakakupissa yhtä paljon kuin ulkomaiset tutkinnot, siis vaivaisen prosentin verran!
Mikä sitten on syy ja seuraus, mutta Akavan huhtikuun työttömyys katsauksen mukaan helmikuun lopussa oli työttöminä työnhakijoina yhteensä 33 027 korkeakoulututkinnon suorittanutta eli 6 897 enemmän kuin edellisen vuoden lokakuussa. Kasvuprosentti on 26,4.
Myös vastavalmistuneiden korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömien määrä on ollut kasvussa. Työttöminä työnhakijoina heitä oli 3 628, kasvua viime vuodesta +36,7 %. Tähän meillä ei kansakuntana ole varaa.
Sinänsä sitä voi ajatella, että yliopisto tarjoaa koulutusta ja tekee tutkimusta, and that’s it. Turha tähän mitään työelämää on sotkea. Mutta arkijärjellä ajatellen tuntuisi, että mikäli yliopistoilla olisi selkeämpi tulosvastuu opiskelijoidensa työllistymisestä, näkyisi tämä varmasti myös opetuksen laadussa ja valmistumisajoissa.
Yhteiskunnan on toimittava vastuullisesti myös koulutustarjonnan osalta. On sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta äärimmäisen tärkeää, että tarjottava koulutus on työmarkkinoilla relevanttia. Ketään ei ole järkeä, saatikka varaa kouluttaa kortistoon.
Kohtaanto-ongelma pitäisi pystyä ratkaisemaan mahdollisimman tehokkaasti. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Uudellamaalla on sekä selkeää työvoimapulaa tietyillä aloilla, mutta samaan aikaan toisilla ylitarjontaa. Tässä on ministeriössä vielä auki toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikat, joiden määrää ollaan isolla kädellä rukkaamassa.
Kehitystäkin tapahtuu. On hyvä, että hallitus on antanut opetus- ja kulttuuriministeriölle vahvempaa roolia koulutusvastuiden jakautumisesta yliopistojen kesken päätettäessä. Toivottavasti turhia päällekkäisyyksiä tullaan jatkossa karsimaan, ja yliopistot voivat entistä paremmin erikoistua omille vahvuusalueilleen. Rohkeutta vaaditaan kuitenkin ministeriöltä, sillä tuskin yksikään yliopisto haluaa itse kaventaa opetustarjontaansa, vaan päinvastoin.
Suomi on maana noussut laadukkaan koulutuksensa avulla maailman kärkijoukkoon. Globaalin kilpailun koventuessa meidänkin on huolehdittava koulutusjärjestelmämme toimivuudesta ja tehokkuudesta. Maailma muuttuu vauhdilla, eikä aikaisempien tulosten varaan voi tuudittautua. Yliopistojen on tultava tutkijankammioista lähemmäksi työelämää, otettava suurempaa vastuuta opiskelijoista ja vahvistettava omaa erityisprofiiliaan.
Koulutuksen rahoituksesta päätettäessä on kiinnitettävä entistä suurempaa huomiota työllistymiseen ja työmarkkinoiden tarpeeseen. Opetusministeri on paljon vartijana.
16.04.2013
Nurmijärvi valmistautuu päättämään selvitysalueista
Metropolialueen kuntien on otettava kantaa selvitysalueisiin 22.5. mennessä. Nurmijärvellä kunnanvaltuusto kokoontuu päättämään lausunnostaan 21.5.
Päätöksiin on valmistauduttu 8.4. pidetyssä kansalaisfoorumissa, jonka nauhoite on nähtävissä kunnan kotisivuilla
Kuntalaisilla on myös mahdollisuus antaa palautetta ja kertoa näkemyksiään selvitysalueen osalta sekä kunnan viranhaltijoille, että luottamushenkilöille – esim. täältä kotisivujeni kautta.
Tämän päivän uutiset kertoivat, miten luottamushenkilöt alueella suhtautuvat tässä vaiheessa liitokseen ja selvityksiin.
15.04.2013
Tello-sali vihittiin käyttöön
Espoon Sello-sali saa haastajan, kun Nurmijärvi sai musiikkiopiston käyttöön uuden Tello-salin.
Nurmijärveläisille monin tavoin merkityksellinen taiteilija Tello Anttila lahjoitti musiikkiopistolle akvarellitöitään ja ajatus salin nimeämisestä hänen muistolleen syntyi, kun tila ja teokset vihdoin saivat tilaisuuden kohdata.
Tellon puoliso Esa Anttila keräsi kokoon lahjoittajat toiselle teossarjalle ja tilan täyttää nyt inspiroivasti Tellon henki. Hänen persoonaansa leimasi mm. hurmaava huumori ja nokkeluus, innostus tulevasta ja tulevaisuuden tekijöiden kannustaminen, sekä kyky organisoida huikeita taiteellisia elämyksiä. Uskomme, että nomen est omen.
