30.06.2015

Eduskunnassa aloite koko lain kumoamisesta: Kaikki kaupat vapaasti auki

30.06.2015

Kokoomuksen Mäkelältä lakialoite liikeaikalain kumoamisesta

Tiedote

Kokoomuksen eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja Outi Mäkelä on tehnyt lakialoitteen nykymuotoisen liikeaikalain kumoamisesta. Ehdotus liikeaikalain kumoamisesta nousi esiin viime viikolla, kun eduskunnassa käsiteltiin pääministerin ilmoitusta normien purkamisesta.

– Tiettyjä pyhäpäiviä koskevista poikkeuslupavaatimuksista luopuminen pitäisi toteuttaa niin, että kaupat saisivat pitää ovensa auki silloin, kun asiakkaat, esimerkiksi matkailijat, ovat liikkeellä. Kaikkein selkeintä olisi kumota koko liikeaikalaki, Mäkelä sanoo.

– Nykymuotoinen liikeaikalaki antaa toki mahdollisuuksia kioskiyrittäjyydelle, mutta rajoittaessaan aukioloaikoja, se saattaa kannustaa liikeaikalain rikkomuksiin ja ehkä jopa kannustaa harmaaseen talouteen, Mäkelä arvioi.

Erityistä kritiikkiä saa liikeaikalain pykälä, jossa säädetään lain poikkeusluvista. Käytännössä yrittäjä voi hakea lupaa pitää liikettään auki esimerkiksi kirkollisina juhlapyhinä, mutta lupaa ei välttämättä myönnetä, ja hakuprosessi on maksullinen.

– Jos esimerkiksi itsenäisyyspäivänä haluaa kampauksen laillisesti, niin kampaamoliikkeet ovat joutuneet hakemaan tämän 200 euron hintaisen poikkeusluvan.

Mäkelän mukaan lupien myöntämisessä on käytännössä alueellista epätasa-arvoa, ja lupamenettelystä aiheutuu yrittäjille ylimääräistä työtä ja kustannuksia.

Aloitteen ehti ennen istuntotauon alkamista allekirjoittaa 30 edustajaa, ja se jätettiin 30.6.

29.06.2015

Syödään työtä Suomeen

Kesän sääennusteita tarkastellessa voi lohduttautua sillä, että pilvisempänäkin päivänä kesätunnelman takaavat uudet perunat, herneet, mansikat ja muut kesän herkut. Nyt on paras aika nauttia kotimaisesta ruoantuotannosta ja suosia kotimaisia elintarvikkeita.

Suomalaisuus on ruoantuotannossa ja raaka-aineissa arvo, joka on jäänyt turhaan taka-alalle. Meillä ruoka tuotetaan moniin muihin maihin verrattuna tarkan valvonnan alla, laadukkaasti ja hygieenisesti. Puhtaat kasteluvedet, vähäiset ilmansaasteet ja epäpuhtaudet, pitkät valoisat päivät, ammattitaitoiset tuottajat ja monet muut tekijät takaavat sen, että suomalaisen ruoan erottaa hyvästä mausta ja korkeasta laadusta.

Aloittaneen hallituksen ohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota suomalaiseen ruoantuotantoon ja linjataan, että esimerkiksi ruoan alkuperämerkintöjen näkyvyyttä lisätään, kotimaisen ruoan markkinointia parannetaan ja kotimaista käyttöä ja vientiä edistetään. Tarkoitus on siis entisestään parantaa suomalaisen ruoantuotannon arvostusta ja näkyvyyttä ja panostaa puhtaiden elintarvikkeiden tuotantoon ja vientiin.

Kaikki lähtee siitä, mitä kuluttaja ostoskoriinsa poimii. Valinnan pitää olla helppoa ja tähän suuntaan asiat ovat jo kehittyneetkin. Yhä harvemmin tarvitsee suurennuslasilla etsiä alkuperämaata ja myös isommista marketeista löytyy tuotteita joilla on lähituottajan tutut kasvot.

Tänä keväänä torilla on nähty markkinoitavan saksalaisia mansikoita sillä, että ne ovat ”melkein kuin suomalaisia”. Tästä voimme mielestäni olla huoletta ylpeitä. Jokainen tuontimarjoja maistanut tietää, ettei lentomansikka pärjää maussa kotimaiselle.

Osta työtä Suomeen -tyyppiset kampanjat ovat myös nostaneet kotimaisen tuotannon arvostusta. Jos jokainen ostaisi 10 eurolla kuussa lisää kotimaisia tuotteita, sillä saataisiin syntymään 10 000 uutta työpaikkaa. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun arvottaa sitä, raaskiiko kotimaisesta mansikasta maksaa vähän ulkomaista enemmän.

Uskon, että suomalaisilla ruokatuotteilla on mahdollisuuksia ottaa suurempi rooli myös maailman markkinoilla ja nousta maailman huipulle. Meillä on vahvoja näyttöjä mm. laktoosittomien tuotteiden, kolesterolituotteiden ja keliakiatuotteiden tuotannossa. Vastaavankaltaisilla niche-markkinoilla on paljon mahdollisuuksia, joihin suomalaisille ruoantuottajilla on rahkeet tarttua.

Mitä enemmän itse arvostamme Suomessa tuotettua ruokaa ja raaka-aineita, sitä helpommin niiden arvostus kasvaa muuallakin. Nostakaamme kesän kunniaksi sinivalkoinen lippu salkoon ja suomalaista ruokaa pöytään.

24.06.2015

Sääntely-Suomesta Sujuvaksi Suomeksi

Sääntely-Suomesta on tullut käsite. Iltapäivälehdissä uutisoidaan herkästi toinen toistaan uskomattomammista tapauksista, joissa viranomaistahot ovat vaatineet lupatodistuksia tilanteissa, joissa sellaista ei ole edes voitu kuvitella tarvittavan. Suomalaisten on helppo uskoa, että mikäli jollekin asialle ei ole myönnetty erikseen kirjallista lupaa, se on luultavasti kielletty.uhann

Eduskunnassa käsiteltiin tänään pääministerin ilmoitusta normien purkamisesta. Ilmoituksessaan todettiin, että sääntely ja säännöt ovat toki välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan ja ihmisten turvallisuuden ylläpitämiseksi ja takaamiseksi, mutta liika on aina liikaa.

Kokoomus on ollut normien purkamisessa aktiivinen jo viime kaudella, ja puolueiden yhteisen paremman sääntelyn työryhmän toimesta lupaprosessien määrään on jo onnistuttu puuttumaan. Vielä kuitenkin riittää tehtävää

Normien purkamisen tarkoituksena on esimerkiksi poistaa yrittäjiltä markkinoille tulemisen esteitä ja keventää toiminnan rajoituksia. Tämä voi tarkoittaa kaupan suuryksikkösääntelyn neliömäärärajan tuntuvaa korottamista, ravintola-alan anniskelusäädösten yksinkertaistamista, alakohtaisten luvanvaraisuuksien keventämistä, ja määrällisen tarveharkinnan väljentämistä tai poistamista vahvasti säännellyillä aloilla kuten vaikkapa liikenne- tai apteekkialalla.

Mitään alaa ei ole rajattu normitalkoiden ulkopuolelle. Toimialakohtaisen sääntelyn purkaminen terveen kilpailun edistämiseksi ja markkinoiden toiminnan parantamiseksi koskee kaikkia aloja, eikä vain niitä, jotka on erikseen mainittu

Aukioloaikojen vapauttaminen on hyvä ja konkreettinen kirjaus hallitusohjelmassa. Se on vastaus vuosien varrella ilmenneisiin lukemattomiin järjenvastaisiin tilanteisiin, kun parhaiden turistisesonkien aikana osassa Suomea ei ole saanut pitää liikkeitä auki. Tai siihen, että itsenäisyyspäivän kampauksia laillisesti tekemään päästäkseen parturiliikkeet ovat joutuneet hakemaan 200 euron hintaisen poikkeusluvan. Kaikkein selkeintä olisi kumota koko liikeaikalaki.

Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi myös sääntelyn nettomääräinen keventäminen. Tämä tarkoittaa, että jos uutta sääntelyä tulee, samalla on purettava vanhaa sääntelyä vähintään vastaavassa määrin. Oleellisinta ovat kuitenkin vaikutukset, ei niinkään pykälien määrä. Tuhat fiksua pykälää on lopulta parempi kuin sata huonoa. Kaikki normit eivät myöskään ole turhia: esimerkiksi ympäristönsuojelun tasosta on huolehdittava.

Tällä hallituskaudella on tarkoitus perustaa valtioneuvoston yhteyteen lainsäädännön vaikutusarviointielin, jonka tehtävänä on arvioida lainsäädännön käytännön vaikutuksia. Jo voimassa olevat normit ja säädökset arvioidaan, ja niistä puretaan sellaiset, jotka eniten hidastavat ja haittaavat kansalaisia ja yritystoimintaa. Lupaprosesseja sujuvoitetaan, ja pyritään tilanteeseen, jossa erilaisia lupahakemuksia ei jauheta byrokratian hampaissa kohtuuttoman pitkään.

Sääntely-Suomi kuuluu historiaan. Joustavuus on pienen maan valttikortti, ja sääntö- ja normikitkaa on pystyttävä poistamaan Suomen rattaista. Tavoitteena pitää olla Sujuva Suomi.

19.06.2015

Ministeri Tiilikaiselta tukea Mäkelälle: Tunnistusmerkinnällä mahdollista puuttua pentutehtailuun

Tiedote

Kokoomuksen Outi Mäkelä peräänkuuluttaa hiljattain jättämässään kirjallisessa kysymyksessä hallitukselta vastausta siihen, voitaisiinko Suomessa siirtyä monen muun maan tapaan pakolliseen lemmikkien rekisteröintiin ja tunnusmerkitsemiseen.

Ajatus on, että näin voitaisiin puuttua pentutehtailuun ja siitä johtuvaan lemmikkieläinten epäeettiseen kohteluun.

Maa- ja metsätalousministeriössä on ollut jo vuodesta 2012 asti valmisteilla eläinsuojelulain kokonaisuudistus, jossa on tarkoitus puuttua muun muassa eläinten laittoman maahantuonnin aiheuttamiin ongelmiin.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen toteaa, että lainvalmistelun yhteydessä asiaa on selvitetty, ja tunnusmerkintä- ja rekisteröintipakko voisivat osaltaan edistää eläinten vastuullista kasvatus- ja myyntitoimintaa. Toisaalta pelätään että uusi järjestelmä lisäisi hallinnollista taakkaa ja kustannuksia merkittävälle osalle kansalaisista.

–Järjestelmästä saatavien hyötyjen tulisi luonnollisesti ylittää siitä aiheutuvat haitat, jotta sen toteuttaminen olisi perusteltua, Tiilikainen summaa. Rekisterin perustamisesta ja ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia on Tiilikaisen mukaan tarkoitus selvittää ennen kuin asiasta tehdään päätöksiä.

– Rekisteröinnin ja siruttamisen pakollisuus on muualla osoittautunut toimivaksi, mutta kustannukset ovat tärkeä näkökohta. Ehkäpä tässäkin teknologian kehitys voi tulla avuksi niiden madaltamiseksi, Mäkelä ehdottaa

Pelkällä valistuksella ja tiedon lisäämisellä ei saada eläinten laitonta maahantuontia loppumaan, vaan siihen tarvitaan järeämpiä lainsäädännöllisiä aseita ja tiukempaa valvontaa.

Mäkelän mukaan pentutehtailu ei saa jäädä ikuisuusongelmaksi, vaan siihen on löydettävä ratkaisu keinolla tai toisella.

–Toivottavasti lakiuudistus etenee mahdollisimman pian ja eläinsuojelulaki saadaan päivitettyä tälle vuosikymmenelle, Mäkelä sanoo.

Esityksen uudeksi eläinsuojelulaiksi on tarkoitus valmistua tänä vuonna.

10.06.2015

Positiivisia uutisia asuntorakentamisesta – mutta mikä on pääkaupunkiseutu?

Eilisten uutisten mukaan asuntorakentamisen näkymät ovat Rakennusteollisuus RT:n mukaan kääntyneet parempaan suuntaan. Asuntotuottajat, joilta asiaa oli kysytty, arvioivat aloittavansa tänä vuonna 12 100 asunnon rakennustyöt, mikä on 1 700 asuntoa enemmän, kuin mikä oli arvio tammikuussa.

Uusien kohteiden aloittaminen kertoo positiivista viestiä kuluttajamarkkinoiden kääntymisestä kasvuun. Positiivista kierrettä vauhdittaa toivon mukaan myös se, että uudella rakentamisella on alueella iso työllistävä vaikutus.

Myönteinen käänne osuu hyvin yhteen hallitusohjelmassa sovittujen toimenpiteiden kanssa, joilla voidaan osaltaan pistää vauhtia rattaisiin. Tavoitteena on purkaa asuntorakentamisen esteitä; nopeuttaa kaavaprosesseja, vähentää valtion ohjausta ja helpottaa rakentamista.

Pääkaupunkiseudulla pulaa on edelleen kaiken tyyppisistä asunnoista. Ongelman monimuotoisuudesta kertoo se, että pulasta huolimatta tällä hetkellä suurin asuntojen tuotantoa haittaava tekijä pääkaupunkiseudulla on heikko kysyntätilanne. Toiseksi suurimmaksi tekijäksi koetaan tonttipula. Uusia asuntoja varten tarvitaan rakennuskelpoista maata hyvien kulkuyhteyksien päässä, kilpailukykyisellä hinnalla. Tonttipulassa heijastuvat osaltaan kuntien resurssipula ja pitkät valituskierteet.

Tällä hetkellä asunnot ja asuntoja tarvitsevat ovat toisiinsa nähden vielä väärissä paikoissa. Kaupungistumisen jatkuminen muuttaa kasvukeskuksia niin, etteivät asunnot enää riitä, ja toisaalta väestökehitykseltään taantuvilla alueilla asuntoja on paljon tyhjillään.

Kaupunkeihin suuntautuvaan muuttoliikkeeseen vaikuttaa myös maahanmuutto, joka keskittyy nimenomaan kasvukeskuksiin. Kasvukeskusten väestö on nuorempaa ja väestönkasvu on alueilla luontaista. Syrjäseuduilla taas väestö ikääntyy, mikä johtaa luonnolliseen väestömäärän laskuun.

Kaupungistumista ylläpitäviä voimia vastaan ei voi taistella, joten ratkaisuna kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuuteen voisi pitää hallittua kehitystä: luodaan mahdollisuudet riittävään asuntotarjontaan tavalla, jolla asuntojen hinnat pidetään kohtuullisina.

Lainsäädännön muutoksilla asuntorakentamiseen haetaan kannustavuutta. Rakennuttajia tullaan vastaan ja valtion tukemaa asuntotuotannon ehtoja tullaan muokkaamaan niin, että myös vuokra-asuntojen tuotannosta saadaan taas kiinnostavaa. Tavoitteena on myös edistää rakennusten käyttötarkoituksen muuttamista toimisto- ja liiketiloista asunnoiksi.

Hallitusohjelman mukaan on tarkoitus vauhdittaa alueen kehitystä: ”Hallitus ja pääkaupunkiseudun kunnat tekevät sopimuksen siitä, miten edistetään metropolialueen kansainvälistä kilpailukykyä, elinkeinopolitiikkaa ja aluekehitystä.” Samalla sovitaan yhteistyöstä maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelussa sekä eriarvoistumisen ehkäisyssä ja osana tässä määriteltäneen alueelliset tavoitteet asuntotuotannolle ja tonttitarjonnalle.

Kirjauksessa käytetty sana ”pääkaupunkiseutu” on herättänyt laajalti hämmennystä alueen kuntapäättäjissä. Käytännössä on totuttu siihen, että pääkaupunkiseudulla tarkoitetaan neljää suurta kaupunkia – Helsinkiä, Espoota, Vantaata ja Kauniaista. ”Helsingin seudulla” puolestaan on tarkoitettu laaja-alaisempaa aluetta, johon ovat kuuluneet myös kehyskunnat.

Termistö voi vaikuttaa pikkuasialta, mutta tulkinnanvaraisuus on saanut jo salaliittoteoreetikot liikkeelle ja asiasta uhkaa tulla isompikin hässäkkä. Helsingin seutua ja pääkaupunkiseutua käytetään toki puhekielessä termeinä ristikkäin ja omalta osaltaan kokonaisuutta hämmentää myös termi metropolialue. Näille kaikille on kuitenkin olemassa vakiintuneet merkitykset, joita virallisissa asiakirjoissa lienee tarkoituksenmukaista noudattaa.

Aikaisempina kausina sopimus on tehty Helsingin seudun 14 kunnan kanssa, ja oletettavasti käytetystä terminologiasta huolimatta tälläkin kertaa sopimusta neuvotellaan laaja-alaisemmin kuin vain suurten kaupunkien kanssa. Tämän johtopäätöksen voi tehdä myös liiteaineiston perusteella, jossa todetaan, että aiesopimus solmitaan kaupunkiseutujen kanssa, jolloin rajaus ei voi olla vain neljä kaupunkia. Toivottavasti termin osalta saadaan pian vahvistus siitä mikä on kirjauksen perimmäinen tarkoitus.

Kun aiesopimuksessa päästään neuvotteluvaiheeseen, on syytä ottaa opiksi edellisten sopimuskausien ongelmista. Tärkeää on, että sopimus tällä kertaa huomioi alueelliset erot ja asumisen tarpeet, ja että siihen sisällytetään myös kunnille osoitettuja kannusteita, ns. porkkanoita, joihin valtio myös tosiasiallisesti sitoutuu.

29.05.2015

Tunti lisää liikuntaa koulupäivään

Uudessa hallitusohjelmassa on monia hyviä ja mielenkiintoisia kohtia, joista yksi on, että koulupäiviin saadaan tunti lisää liikuntaa laajentamalla Liikkuva koulu -hanke valtakunnalliseksi. Asia nousi esiin näkyvästi hallitusohjelman julkistamisen yhteydessä.

Liikkuva koulu -mallia on toteutettu jo vuodesta 2010 alkaen ja mukana on jo yli 800 koulua. Liikkuva koulu -ajatus perustuu siihen, että koulupäiviin lisätään tunti liikuntaa eri keinoin normaalin koulutyön oheen. Tätä on toteutettu esimerkiksi niin, että tunneilla istutaan vähemmän, välitunneilla tarjotaan erilaisia liikuntamahdollisuuksia ja koulumatkat kuljetaan lihasvoimin. Tuntikehykseen ei siis puututa, eikä koulupäivien pituutta lisätä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella alkunsa saanut malli on tehnyt koulupäivistä viihtyisämpiä ja kannustanut yhdessä tekemiseen. Fyysinen aktiivisuus ja hyvä kestävyyskunto ovat yhteydessä hyvin arvosanoihin, ja ne edistävät keskittymistä ja osallistumista luokkahuoneessa.

Hankkeeseen osallistuneet koulut ovat itse saaneet päättää, miten lisäävät liikuntaa. Suunnitelmat on tehty yhdessä oppilaiden, koulun henkilökunnan ja kouluterveydenhoidon kanssa. Osassa kouluista järjestetään liikuntapäiviä, osassa on tarjolla välitunneiksi vaikkapa sählyturnauksia.

Etelä-Suomen liikuntaneuvoston puheenjohtajana olen päässyt tutustumaan siihen, miten monin eri tavoin liikuntaa on kouluissa lisätty ja millaisia positiivisia vaikutuksia sillä on ollut. Yhtenä esimerkkinä mieleen on jäänyt Kuoppanummen koulukeskuksessa toteutettu ajatus välituntiperäkärryistä, joissa on iso valikoima erilaisia lahjoitusvaroin hankittuja liikuntavälineitä välitunneilla käytettäväksi.

Vain neljännes suomalaisista koululaisista liikkuu tarpeeksi. Liikkuminen lisää motorisia taitoja ja fyysistä toimintakykyä, ja vähentää esimerkiksi masennusoireita. Liikunnan lisäämisestä on siis paljon kauaskantoista ja pitkäkestoista hyötyä, ja on hienoa, että Liikkuva koulu -hanke halutaan laajentaa valtakunnalliseksi. Hankkeesta on jo nyt saatu paljon hyviä kokemuksia, joiden pohjalta sitä on helppo lähteä viemään eteenpäin.

Liikkuva koulu -hankkeesta voi lukea lisää täältä.

27.05.2015

Sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon työryhmän kuulumiset

Työ säätytalolla on päättynyt ja hallitusohjelma on julkaistu. Itse pääsin mukaan sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon työryhmään, jossa pohdittiin hallituskauden tavoitteita oikeusministeriön ja sisäministeriön hallinnonalojen näkökulmista.

Kokoomuksen neuvotteluryhmän puheenjohtajana toimi Kari Tolvanen, jonka johtaman parlamentaarisen työryhmän työ antoi hyvän pohjan neuvottelulle.

Muuttuva turvallisuusympäristö, tehtävien jatkuva lisääntyminen ja niukkenevat resurssit muodostavat yhtälön, joka johtaa helposti priorisointeihin. Tällä sektorilla on kuitenkin paljon tehtäviä, joita ei voi jättää tekemättä – on siis panostettava rakenteellisiin uudistuksiin, joilla voidaan siirtää resursseja kriittisiin tehtäviin ja vapauttaa voimavaroja seinistä ja hallinnosta. Sisäisen turvallisuuden perusta muodostuu poliisin operatiivisesta toimintakyvystä koko maassa. Jännittynyt turvallisuuspoliittinen tilanne Suomen lähialueilla ja uudentyyppiset uhkakuvat edellyttävät rajaturvallisuuden ja sisäisen turvallisuuden resurssien tarkistamista ja kohdentamista vastaamaan muuttunutta tilannetta.

Alkavalla kaudella onkin panostettava digitalisaatioon ja yhteispalvelupisteiden kehittämiseen. Tarvitaan myös selonteko sisäisen turvallisuuden tolasta, jossa tarkastellaan eri viranomaisten yhteistoimintaa ja mm. määritellään poliisin tehtävät ja toiminnan tavoitteet. Selonteossa on tarpeen käsitellä myös eri viranomaisten yhteistoimintamenettelyt, sekä sisäisen turvallisuuden keskeisimmät haasteet lähitulevaisuudessa.

Uudistuksia tehdään asiakaslähtöisesti ja alueellista yhdenvertaisuutta edistäen. Kiireettömät asiointipalvelut tarjotaan ensisijaisesti digitaalisesti: näin laajennetaan mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomaan asiointiin viranomaisten kanssa. Kattavaa toimipisteverkostoa täydennetään myös edistämällä viranomaisten yhteispalvelupisteiden perustamista esimerkiksi kuntien kanssa.

Taloudellisista haasteista huolimatta kansalaisten oikeusturva on nostettava keskiöön. Rikos- ja riita-asioiden käsittelyyn on saatava sujuvuutta prosesseja keventämällä ja lisäämällä joustavuutta oikeusturvan toteutumiseen.

Oikeusprosesseja nopeutetaan ja mahdollistetaan tuomioistuinten keskittyminen ydintehtäviin. Tuomioistuinten käsittelyaikoja nopeutetaan muun muassa joustavoittamalla tuomioistuinten kokoonpanosäännöksiä, kehittämällä Korkein hallinto-oikeus aidoksi ennakkoratkaisutuomioistuimeksi sekä rajaamalla valitusoikeuksia huomioon ottaen perustuslaista ja ihmisoikeussopimuksista tulevat reunaehdot. Tuomioistuinprosessien tehostamisen yhteydessä korotetaan oikeudenkäyntimaksuja, siirretään riidattomat asiat pois tuomioistuimista ja kehitetään tuomioistuinprosessien ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä.

Tuomioistuinprosessien digitalisoimista edistetään muun muassa sähköistämällä syyttäjälaitosten ja yleisten tuomioistuimien toiminnanohjausta ja dokumentinhallintaa sekä lisäämällä videokuulemisen käyttöä.

Ryhmämme piti tärkeänä myös sitä, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Tämän toteutumiseksi on tarpeen tarkistaa mm. ensikertalaisuussäännöksiä, väkivaltarikosten sekä lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa sekä ehdollisen vankeustuomion tehostamismahdollisuuksia, kuten lyhyt ehdoton vankeus, yhdyskuntapalvelu ja valvottu koevapaus. Vapautuville vangeille tehtävää vaarallisuusarviota laajennetaan ja vankien vapauttamista harkittaessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota vangin vaarallisuuteen.

Työ hallitusohjelman konkretisoimiseksi jatkuu nyt ministerien ohjauksessa avokonttorimallissa. Toivotankin mitä parhainta menestystä ja viisautta ministeri Orpolle vaativassa tehtävässä!

Hallitusohjelma (pdf)

Liitteet (pdf)

21.05.2015

Pentutehtailuun kuria rekisteröinnillä?

Lemmikkieläinten laiton maahantuonti on kasvava ongelma, joka on viime aikoina ollut paljon esillä. Tuotavat eläimet ovat usein peräisin pentutehtaista, missä niiden elinolot ovat ala-arvoiset, ja pennut saatetaan vieroittaa emosta aivan liian varhain. Eläimet kuitenkin käyvät kaupaksi, koska niiden hinnat ovat verrattain alhaisia, ja moni lemmikin ostaja ei joko perehdy eläimen taustoihin riittävän tarkkaan, tai ostajalle annetaan suoraan valheellista tietoa.

Eläimiä tuodaan erityisen paljon Virosta, ja laiton maahantuonti on kasvanut sen jälkeen, kun Viro liittyi Schengen-sopimukseen vuonna 2007. Tarjontaa on niin kauan, kun on kysyntää. Vuonna 2014 tehtiin yhteensä 27 tarkastusta tuontiepäselvyyksiin liittyen – suurimassa osassa oli kyse Virosta tuoduista koirista, joita ei ollut rokotettu ja joilla ei ollut mikrosirua.

Pelkällä valistuksella ja tiedon lisäämisellä ei saada eläinten laitonta maahantuontia loppumaan, vaan siihen tarvitaan järeämpiä lainsäädännöllisiä aseita ja tiukempaa valvontaa.

Eläinsuojelulain uudistukseen halutaan kirjata esimerkiksi eläimen itseisarvo, joka olisi riippumaton eläimen arvosta ihmiselle. Tämä tarkoittaisi sitä, että eläimiä olisi kohdeltava hyvin niiden itseisarvoa kunnioittaen. Lakiuudistuksen tiimoilta on tehty myös lukuisia selvityksiä, joissa painotetaan muun muassa kasvattajan ammattitaitoa ja vastuuta.

Maaliskuun lopulla julkaistussa selvityksessä pohdittiin pakollisen kissojen ja koirien tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin mahdollisuuksia. Selvityksen mukaan rekisteröinti ei välttämättä sellaisenaan olisi ratkaisu ongelmaan, sillä laittomastikin maahan tuodut koiran on mahdollista siruttaa vasta Suomessa, eikä lainsäädännöllä voida puuttua kuin siihen, miten Suomessa toimitaan.

Selvityksessä kuitenkin ehdotetaan, että rekisteröimättömien ja siruttamattomien koirien myynti kiellettäisi kokonaan. Maksullinen rekisteröinti nostaisi pentujen hintoja, mikä puolestaan voisi vähentää ostohalukkuutta. Tehokkain tapa puuttua eläinten laittomaan maahantuontiin on kuitenkin tuonnin valvonnan tehostaminen.

Asenteiden muutoksellakin on merkitystä: siruttoman eläimen taustat tulisi automaattisesti kyseenalaistaa. Mikäli eläinten rekisteröinti olisi pakollista, olisi rekisteröimättömyys heti merkki laittomuudesta.

Rekisteröintipakko aiheuttaisi väistämättä alkuun uusia ylläpitokustannuksia, mutta mitä useampia eläimiä rekisteriin liitettäisi, sitä pienemmäksi kustannukset jäisivät. Koirien suhteen rekisteri olisi helppo rakentaa Kennelliiton vastaavan pohjalta, kissojen rekisteri vaatisi enemmän työtä.

Rekisteri vähentäisi laitonta tuontia ja pentutehtailua ja voisi ehkäistä esimerkiksi varkauksia ja helpottaa löytöeläinten palautumista omistajilleen. Myös omistajan vastuu korostuisi, sillä esimerkiksi eläimen hylkäämisestä jäisi kiinni.

Toivottavasti lakiuudistus etenee mahdollisimman pian ja eläinsuojelulaki saadaan päivitettyä tälle vuosikymmenelle. Olen tehnyt kirjallisen kysymyksen rekisteröintipakon mahdollisista kustannuksista ja odotan siihen vastausta pian.