10.09.2015
Tällä viikolla on vietetty Hävikkiviikkoa. Teemaviikon tarkoitus on muistuttaa lisätä tietoisuutta siitä, kuinka paljon ruokaa heitetään turhaan pois ja miten ruokahävikkiä voisi vähentää.
MTT:n mukaan suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan vuosittain 500 miljoonan euron arvosta, ja noin viidennes kaikesta ravintolaruoasta päätyy Suomessa jätteeksi. Koko ravitsemusalan (kotitaloudet, teollisuus, kauppa ja ravitsemispalvelut) yhteenlaskettu ruokahävikki on noin 335–460 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä on noin 10–15 prosenttia kulutetusta ruoasta.
Vuosittain roskiin päätyvä ruokajäte vastaa 100 000 keskivertoauton hiilidioksidipäästöjä. Maailmanlaajuisesti ruokaa menee tuotanto- ja kulutusketjun eri vaiheissa hukkaan vuosittain yhteensä 1300 miljoonaa tonnia, joka vastaa noin 25–30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. On arvioitu, että tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä.
Paras tapa ehkäistä ruoan joutumista roskiin onkin ostaa raaka-aineita vain sen verran, mitä varmasti tulee käytettyä. Konkreettisesti asian voi hahmottaa sitä kautta, että laskennallisesti yhden roskiin joutuneen kinkkusiivun ympäristökuorma on suurempi kuin pakkauksen.
Pakastaminen on myös helppo tapa venyttää säilymistä. Ja jotta pakastimesta ottamisesta ei tule liian suurta kynnystä, kannattaa esimerkiksi leipä viipaloida valmiiksi, leivänpaahtimeen sopiviksi paloiksi.
Ruokakauppiaan lapsenlapsena olen kasvanut perheessä, jossa suhtautuminen parasta ennen päiväyksiin ei ole ollut pilkun tarkkaa. Perheessämme kulkee sanonta; ”parasta ennen, mutta hyvää jälkeenkin”. Parasta ennen -merkinnällä tarkoitetaankin elintarvikkeiden vähimmäissäilyvyysaikaa, jonka jälkeen tuote on usein vielä aivan käyttökelpoinen. Oma nenä onkin usein pakkauksiin painettuja päivämääriä varmempi tapa selvittää, onko ruoka vielä syömäkelpoista.
Ehkä taustastani johtuu myös, että lempiruokiani ovat pyttipannut, köyhät ritarit ja suolaiset piirakat, joihin saa hyvin piilotettua kaikenlaiset tähteet. Hävikkiviikon puitteissa onkin perustettu Saa syödä! -sivusto, jonka reseptihaulla voi kokeilla, minkälaisia ruokia kotoa löytyvistä aineksista voisi kokata.
25.08.2015
Kokoomuksen eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Outi Mäkelä iloitsee hallituksen esityksestä kaupan aukiolojen vapauttamisesta.
Asiaa koskeva hallituksen esitys on juuri lähtenyt lausuntokierrokselle. Esityksen mukaan liikeaikalaki kumotaan kokonaan. Kauppakeskusten pienyrittäjille taataan yksi vapaapäivä viikossa säätämällä asiasta laissa, joka koskee sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa.
–Hallituksen esityksessä toteutetaan lupaus aukiolojen vapauttamisesta ja huolehditaan samalla pienyrittäjien jaksamisesta. Esitys on tasapainoinen ja reilu, ja poistaa Suomesta yhden keskeisen kilpailukykyrasitteen. Pääasia kuitenkin on, että nyt on kääritty hihat ja ruvettu töihin. Kun on yhteistä tahtoa ja näkemystä, oikeita asioita saadaan eteenpäin. Tämä on kerta kaikkiaan loistavaa, Mäkelä kommentoi.
Esitys poistaa tarpeen myöntää poikkeuslupia kauppaliikkeiden aukioloille esimerkiksi sellaisina kirkollisina juhlapyhinä, jotka ajoittuvat merkittävien turistisesonkien yhteyteen. Poikkeuslupien myöntämisessä eri puolille maata on koettu eriarvoisuutta, ja maksulliset luvat ovat olleet erityisesti pienille yrityksille kohtuuttoman kalliita. Jatkossa aukioloja ei säännellä mitenkään, eikä näin ollen myöskään mitään lupia poikkeusaukioloille tarvita.
–Tämä toimikoon esimerkkinä siitä, että muutoksia yhteiskunnassa pystytään toteuttamaan muutenkin kuin vähän sieltä täältä hienosäätämällä. Voidaan kumota kokonaisia lakeja ja lopettaa kokonaisia toimintoja julkishallinnosta. Kannustan voimakkaasti jatkamaan samalla määrätietoisella uudistamisen linjalla, Mäkelä linjaa.
Mäkelä jätti aloitteen liikeaikalain kumoamisesta ennen kevään istuntokauden päättymistä.
14.08.2015
Tiedote 14.8.2015
Kokoomuksen eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja kansanedustaja Outi Mäkelä näkee tänään julkaistun sote-selvityshenkilötyöryhmän raportin hyvänä keskustelun avauksena.
”Hienoa että vihdoin saatiin lisää tietoa sote-keskusteluun. Nyt kaivataan kuitenkin myös virkamiestyönä tehtyjä jatkoselvityksiä ja vaikuttavuusarviointeja sekä asiantuntijakuulemisia poliittisen päätöksenteon pohjaksi. Ilman tietoa ja faktoja ei voida luoda parasta mahdollista sote-mallia”, Mäkelä muistuttaa.
”Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävää sote-uudistusta tehdessä on pidettävä kirkkaana mielessä uudistuksen tavoitteet: ihmisten on päästävä sujuvasti hoitoon ilman pitkää jonotusta, palveluiden laatuun on panostettava ja laatua on voitava mitata, lisäksi uudistuksen on ehdottomasti täytettävä sille asetettu kestävyysvajevaikutus. Tehtävä ei missään nimessä tule olemaan helppo tai yksinkertainen.”
Kokoomus on sitoutunut sote-uudistuksen tekemiseen. Puolue haluaa että uudistuksella laajennetaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden valinnanvapautta.
”Ihmisille on annettava paremmat mahdollisuudet päättää omasta hoidostaan. Vapaus valita mistä palvelunsa hankkii on perusta nykyaikaiselle asiakaslähtöiselle sosiaali- ja terveydenhuollolle”, Mäkelä päättää.
04.08.2015
Taksiliiton toimitusjohtaja Lauri Säynäjoki ilmaisi heinäkuussa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla huolensa Liikenne- ja viestintäministeriön kannanotosta, jossa toivottiin muutoksia taksiliikennelakiin, jotta digitaalisten taksipalveluiden käyttöönotto helpottuisi. Säynäjoki epäilee, että lakimuutoksella pyrittäisi tilanteeseen, jossa luotaisi mahdollisuus henkilöiden kuljettamiseen korvausta vastaan ilman liikennelupaa tai muita ammattiliikenteen edellytyksiä.
Suomalainen taksijärjestelmä on kehitetty toimivaksi nimenomaan Suomen oloissa, eikä sitä voida suoraan verrata tai siihen ottaa mallia maista, joissa väestömäärä on huomattavasti suurempi ja kaupungit tiheämmin asuttuja. Taksi Helsingin vuoden 2015 tutkimuksen mukaan Suomessa on pohjoismaisiin pääkaupunkeihin verrattuna halvimmat taksimatkat. Ruotsissa kilpailu on vapautettu ja taksilla ajaminen on silti kalliimpaa kuin meillä Suomessa.
Taksia käyttävät paljon myös koululaiset ja ikäihmiset, ja erityisesti syrjäseuduilla taksipalvelut ovat paljon muutakin kuin pelkkä kyyti paikasta toiseen: tuttu taksikuski voi auttaa kauppakassien kantamisessa ja olla asiakkailleen kuin vanha kaveri.
Taksiliikennelain mahdolliseen muutokseen ja siitä seuraavaan lupien vapauttamiseen liittyykin huoli siitä, voiko taksiliikenne säilyä sellaisilla alueilla, joilla kysyntää ei välttämättä ole yhtä paljon kuin suurissa kaupungeissa. Jos takseilla ei ole päivystysvelvoitetta, saattaa syntyä tilanteita, joissa yrittäjät hoitavat vaikkapa vain ennalta sovittuja inva- ja koulutaksikyytejä, eikä päivystävänä taksina toimiminen enää houkuttele.
Harvaan asutuilla seuduilla päivystävien taksien puute vaikeuttaisi monen autottoman liikkumista ja saattaisi johtaa esimerkiksi siihen, että auton rattiin noustaisi herkemmin myös humalassa, mikä taas vaarantaisi myös muun liikenteen.
Taksiliitto lanseerasi tänä kesänä Valopilkku-sovelluksen, jonka on tarkoitus kilpailla Uber-sovelluksen kanssa. Uber on älypuhelinsovellus, jonka kautta yksityishenkilöt voivat tarjota kyytejä niitä tarvitseville. Sovelluksen laillisuudesta on keskusteltu ympäri maailmaa sen suosion kasvaessa, ja esimerkiksi Ranskassa se julistettiin hiljattain laittomaksi. Uberin valtti on se, että kyyti on yleensä taksikyytiä edullisempi.
Siinä, missä Uberin tarkoitus on yhdistää kyydin tarvitsija ja tarjoaja riippumatta siitä, onko kyyditsijällä liikennelupaa tai ei, Valopilkku löytää käyttäjälleen taksin, kertoo taksin numeron ja auton arvioidun saapumisajan. Valopilkku ei ole vielä käytössä koko maassa, mutta Taksiliiton mukaan asiakaskokemukset palvelusta ovat olleet pääasiassa positiivisia.
Mikäli taksiliikennelakiin tehdään muutoksia, on ne tehtävä niin, ettei niillä muisteta vain taksin iltakäyttäjiä tai Helsingissä taksitolpalla jonottavia pikkujoulujuhlijoita.
28.07.2015
Haahkojen määrän vähentyminen Suomessa on aiheuttanut huolta jo pitkään, ja nyt Suomen Luonnonsuojeluliitto on ehdottanut haahkakoiraiden metsästyksen kieltämistä kantojen kasvattamiseksi.
Tutkimusten mukaan haahkojen määrään vaikuttavat kuitenkin ensisijaisesti petolajit kuten minkki, supikoira, korppi ja merikotka, sekä haahkojen luontaisten elinalueiden olosuhteiden muutokset. Pedoista uhanalainen merikotka saalistaa haahkoja eniten.
Haahkan pääasiallista ravintoa ovat sinisimpukat, ja niiden vähentyminen vaikuttaa suoraan haahkojen määrään. Simpukkakantoja taas vähentää esimerkiksi Itämeren rehevöityminen.
Myös poikasten massakuolemat harventavat haahkakantaa, ja niihin ovat usein syynä sairaudet. Kehnot sääolotkin saattavat aiheuttaa poikaskuolemia – poikasten voi sateiden ja myrskyjen vuoksi olla vaikea löytää sopivaa ravintoa.
Haahkakoiraiden metsästyksen kieltämisellä ei siis vielä ratkaista niitä ongelmia, jotka lintukantaa todellisuudessa verottavat. Lintukantojen kasvattaminen ja suojeleminen vaatii lajien elinympäristön suojelemista ja esimerkiksi aktiivisia toimia Itämeren rehevöitymisen hidastamiseksi.
Euroopan komissio on kehottanut Suomea tehostamaan lintujen suojelua, ja maa- ja metsätalousministeriö on jo nyt rajoittanut uroshaahkojen kesämetsästystä niin, että se on ollut sallittua vain kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Ministeriön mukaan rajaus mahdollistaa uroshaahkojen metsästyksen järkevän hyödyntämisen ja ekologisesti tasapainoisen sääntelyn periaatteita lintudirektiivin mukaisesti.
21.07.2015
Tiedote
Kokoomuksen eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja Outi Mäkelä peräänkuuluttaa aloittaville yrittäjille myönnettävän starttirahan ehtojen tarkistamista.
Starttirahan tarkoitus on tukea ja edistää uutta yritystoimintaa ja työllistymistä ja turvata yrittäjän toimeentulo siltä ajalta, jonka yritystoiminnan käynnistys ja vakiinnuttaminen arviolta kestää. Työ- ja elinkeinotoimiston harkinnan mukaan starttirahaa voidaan myöntää 530–860 euroa kuukaudessa enintään 18 kuukauden ajan.
Tuen myöntämisen edellytyksinä ovat mm. yrittäjäkokemus tai -koulutus, mahdollisuudet kannattavaan toimintaan, tarpeellisuus yrittäjäksi ryhtyvän toimeentulon kannalta sekä se, että yritystoimintaa ei ole aloitettu ennen kuin tuen myöntämisestä on päätetty.
–Yksi edellytys starttirahan saamiseksi on se, ettei toimeentuloa ole jo turvattu esimerkiksi palkkatuloilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että palkkatuloja ei sallita lainkaan. Alkuvaiheessa saattaisi kuitenkin tarvita lisätienestejä yrityksen kulujen kattamiseen ja elämiseen, kun yritystoiminta ei vielä tuota tuloa, Mäkelä sanoo.
Tämä poikkeaa esimerkiksi opiskelijan tukien ehdoista. Päätoiminen opiskelija voi kuukaudessa nostaa opintotukea, -lainaa sekä opintotuen asumislisää enimmillään jopa liki 940 euroa, ja tienata opintojensa ohessa noin 660 euroa kuukaudessa.
Vastikään julkaistun tutkimuksen mukaan jopa viidennes suomalaisista korkeakouluopiskelijoista pitää yrittäjäksi ryhtymistä todennäköisenä uravaihtoehtona. Yrityksen perustaminen houkuttelee erityisesti kulttuuri- sekä luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoita.
Yritystoiminta ja yrittäjäksi ryhtyminen siis kiinnostaa, ja esimerkiksi Suomen Yrittäjäin Työttömyyskassan teettämään kyselyyn vastanneista yrittäjistä suurin osa näkee tämänhetkisen tilanteensa yrittäjänä joko melko tai erittäin positiivisena. Pieniä yhden hengen yrityksiä on myös väläytelty mahdollisina suurina työllistäjinä.
–Starttirahan myöntämisen ehtoja pitäisi tarkistaa, jotta se voisi todella palvelle alkuperäistä tarkoitustaan ja tukea ja edistää uutta yritystoimintaa, Mäkelä esittää.
–Yritystoimintaa ei tokikaan pidä rakentaa tukien varaan, mutta starttiraha on tarpeellinen erityisesti yritystoiminnan alkuvaiheessa.
Mäkelä on jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen.
16.07.2015
Ne ovat täällä taas. Ensimmäiset uutiset Itämeren sinilevähavainnoista Helsingissä saatiin lukea tämän viikon alussa.
Itämeren ravinnekuormitus on ongelma, josta on puhuttu ja oltu huolissaan vuosikaudet. Yksinkertaistettuna meren rehevöityminen johtuu lisääntyneiden ravinteiden määrästä. Typpeä ja fosforia kertyy Itämereen paitsi pelloilta valuvien lannoitteiden, yhdyskuntien jätevesien ja ilmasta tulevan laskeuman mukana. Sisävesien tila vaikuttaa myös, sillä järvet ja joet kuljettavat mereen ravinteita.
Vaikka ravinnekuormitus saataisiinkin loppumaan, ei rehevöityminen välttämättä pysähdy.
Kaksi kolmasosaa Itämereen päätyvästä fosforista ja yli puolet typestä on peräisin maataloudesta. Yhdyskuntajätevesien puhdistus on tehokkaampaa ja jätevesien mukana kulkeutuu Itämereen vain kuusi prosenttia sen fosforikuormituksesta. Lisääntyneet sateet ja nouseva lämpötila kuitenkin lisäävät osaltaan myös Itämeren leväntuotantoa ja rehevöitymistä.
Halu huolehtia Itämeren tilasta on alueen maissa yhteinen, ja lukuisat virkamies- ja järjestötahot ovat Suomessakin ilmaisseet tukensa meren pelastamiseksi. Valitettavasti hyvät aikeet, tuki ja halu auttaa eivät yksin riitä. Tarvitaan konkreettisia tekoja.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että EU:n puitteissa ja Itämeren alueen valtioiden kesken on jatkettava tiivistä yhteistyötä Itämeren pelastamiseksi ja alueen talouskehityksen vahvistamiseksi. Vesistöihin huuhtoutuvien ravinteiden ja humuksen määrää vähennetään ja samalla lisätään maatalouden ravinne- ja energiaomavaraisuutta. Itämeri on muutenkin hallitusohjelmassa voimakkaasti esillä.
Ympäristöministeriö rahoittaa tänä vuonna merensuojeluhankkeita 2,1 miljoonalla eurolla. Esimerkiksi kesäkuussa käynnistyi hanke, jolla kerätään tietoja peltojen ominaisuuksien ja viljelymenetelmien vaikutuksesta vesistöjen ravinnekuormitusriskiin. Rahoitettavien hankkeiden joukossa on myös mm. Suomen Ympäristökeskuksen hanke, joka tähtää fosforin huuhtoutumisen vähentämiseen ja sitä kautta Saaristomeren vedenlaadun parantamiseen peltojen kipsikäsittelyllä.
Tutkimustieto Itämeren tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä kasvaa jatkuvasti ja sitä myöden myös keinot vaikuttaa tehostuvat. Vaikka sinilevästä on jo tullut saaristolaisten jokakesäinen riesa, rehevöitymiselle ei ole syytä antaa periksi.
15.07.2015
Tiedote
Kokoomuksen eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja Outi Mäkelä jätti kevään istuntokauden lopussa kirjallisen kysymyksen translain muutosten etenemisestä eduskunnassa.
–Nykymuotoinen Suomen laki transsukupuolisen henkilön sukupuolen vahvistamisesta on toistuvasti saanut kritiikkiä ihmisoikeusjärjestöiltä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta, Mäkelä perustelee.
Translain uudistaminen oli osa kansalaisaloitetta, jonka pohjalta eduskunta viime kaudella hyväksyi avioliittolain muutoksen, joka mahdollistaa kahden samaa sukupuolta olevan henkilön keskinäisen avioliiton.
Viime hallituskaudella translain muutoksia valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta hallitus ei antanut asiasta esitystä eduskunnalle. Loppuraportissaan sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen edellytyksiä käsitellyt työryhmä ehdotti lisääntymiskyvyttömyyden ja naimattomuuden sukupuolen vahvistamisen edellytyksinä poistettaviksi translaista.
Perhe ja peruspalveluministeri Juha Rehulan vastaa Mäkelän kysymykseen siitä, onko tällä hallituskaudella aikeita toimia translain uudistuksen edistämiseksi.
–Oikeusministeriön lakivaliokunnalle antaman lausunnon mukaan kaikki kansalaisaloitteessa ehdotetut muutokset olisi mahdollista toteuttaa sellaisinaan ilman lakiteknisiä ongelmia, Rehula sanoo.
Ministerin mukaan translain säätämisen tarkoituksena oli transsukupuolisten henkilöiden oikeuksien turvaaminen, sillä translakia edeltävässä lainsäädännössä ei ollut säännöksiä siitä, millä edellytyksillä henkilön oikeudellinen sukupuoli voitiin muuttaa vastaamaan hänen omaa käsitystään sukupuolestaan. Sukupuolen vahvistamiselle asetettavia edellytyksiä on kuitenkin perusteltua jatkuvasti tarkastella perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta.
–Toivottavasti tämä on tulkittavissa niin, että ministeri näyttää vaaleanvihreää valoa asian etenemiselle, Mäkelä toteaa.
Muissa Pohjoismaissa ja Euroopassa vastaavia lakeja on jo muutettu Euroopan neuvoston suositusten mukaisesti eli niin, että ne perustuvat itsemääräämisoikeuteen eikä niihin sisälly esimerkiksi vaatimuksia lisääntymiskyvyttömyydestä tai mielenterveysdiagnoosista. Esimerkiksi Tanskassa sukupuolen vahvistamiseksi omalla hakemuksella vaaditaan 18 vuoden ikä ja kuuden kuukauden odotusaika.
Mäkelän mukaan ainakin nykyisen lain terminologia ja nimi olisi syytä päivittää pikaisesti. Laissa käytetään sanaa ”transseksuaali”, joka ei nykypuheessa enää ole käytössä. Oikea termi olisi ”transsukupuolinen”.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin vetoomuksen translain uudistuksesta on kerännyt jo yli 13 000 allekirjoitusta.
–Kokemus on osoittanut, että kansalaisaloitteella on tämäntyyppisissä asioissa vaikutusta. Ministerin mukaan kyse on periaatteellisesti merkittävästä muutoksesta, joten tätäkin asiaa voisi saada etenemään kansalaisten voimin, Mäkelä arvioi.
–Toivotan ministeri Rehulalle rohkeutta asian eteenpäin viemiseen.
Outi Mäkelän kirjallinen kysymys
Ministeri Rehulan vastaus
13.07.2015
Tiedote 10.7.2015
Kokoomuksen eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja Outi Mäkelä kiittelee kuun alussa voimaan astuneita uusia säädöksiä, jotka mahdollistavat kertausharjoituspäivien kertymisen naisille myös Naisten valmiusliiton kursseilla johtajana tai kouluttajana toimimisesta.
– Kertauspäiviä on voinut tähän asti kerryttää muilla MPK:n kursseilla, mikä on palkkiotta toimiville kouluttajille kiistämätön motivaatiotekijä, Mäkelä sanoo.
Naisten valmiusliiton tarkoituksena on kehittää naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia koulutuksen kautta sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi. Liiton kursseille pyritään saamaan kouluttajaksi päteviä ja mieluiten varusmiespalveluksen suorittaneita naisia ja kertauspäivien kertyminen helpottanee kouluttajien löytymistä jatkossa.
– Tahto ja valmiudet toimia yhteiskunnan hyväksi erilaisissa kriisitilanteissa ovat monella tapaa tärkeitä, Mäkelä toteaa.
– Se, että sukupuolesta riippumatta mahdollisimman monet saavat kontaktia maanpuolustus- ja valmiustoimintaan, lisää vastuuntuntoa yhteiskunnasta ja tietoisuutta siitä, mitä kriisit ja niihin varautuminen merkitsevät.
Mäkelä peräänkuuluttaa myös naisten tehokkaampaa rekrytoimista vapaaehtoiseen asepalvelukseen.
Viime vuonna Pirkanmaalla tehtiin kokeilu, jossa kutsuntaikäisille naisille lähetettiin kutsu vapaaehtoiseen asepalvelukseen, ja osin tämän seurauksena naisia haki asepalvelukseen selvästi edellisvuotta enemmän.
– Kutsuntakirjekokeilu tulisi mahdollisimman pian laajentaa koko maahan. Maanpuolustus ei ole vain miesten asia, vaan tahdon asia, Mäkelä summaa.
09.07.2015
Kehärata on viimein valmistunut. Suomen lentoliikenne kytkeytyy vihdoin maailman metropolien tapaan rataverkkoon ja yhä useampi Helsingin seudun työmatkailija on helpon julkisen vaihtoehdon ulottuvilla.
Noin viidennes pääkaupunkiseudulla työskentelevistä asuu Helsingin, Espoon, Vantaan tai Kauniaisten ulkopuolella. Esimerkiksi Nurmijärven työllisistä 20 % pendelöi Helsinkiin, ja yhteensä alueen seutukuntien työllisistä noin 100 000 käy Helsingissä töissä.
Radan varrella on tällä hetkellä noin tuhat liityntäpysäköintipaikkaa, mikä oletettavasti kannustaa vaihtamaan ruuhkassa jonottamisen ja parkkipaikan etsimisen raiteisiin. HSL julkaisi hiljattain tutkimuksen, josta kävi ilmi, että liityntäpysäköintimahdollisuus vähentää huomattavasti työmatka-autoilua. Helsingin seudulla liityntäpysäköintipaikoille jätetään jo nyt arkisin yli 7000 autoa.
Kehäradan uskotaan osaltaan tuovan joukkoliikenteen päivittäisiksi käyttäjiksi 200 000 asukasta ja 200 000 työmatkalaista. Ratayhteydet tuovat myös kaupungit lähemmäs toisiaan ja parhaimmillaan helpot ja tehokkaat yhteydet voivat tuoda naapurikaupungeista lisää asiakkaita esimerkiksi radan varren kauppakeskuksiin tai kulttuurikohteisiin. Kymmenen vuotta sitten avattu Keravan ja Lahden välinen oikorata on käyttöönottonsa jälkeen lisännyt pendelöintiä naapurikuntien ja Lahden sekä toisaalta myös Lahden ja Helsingin välillä.
Kehäradalle luonteva jatke olisi pitkään suunnitteilla Klaukkalan rata, joka tukisi alueen luontevaa kasvua ja kehitystä ja se voisi liittyä pohjoisessa Hyvinkää–Hanko -rataan.
Kehäradan myötä myös ruuhkamaksuja on syytä pohtia uudesta näkökulmasta. Kehärata vähentää parhaimmillaan seudun ruuhkia, ja näin ollen perusteet ruuhkamaksujen käyttöönottamiselle vähenevät entisestään.
Liikenteen rahoitusta on osattava kohdentaa myös muualle: raide- ja tieinvestoitien välille on löydettävä tasapaino, tieverkostojen kehittämistä ja ylläpitoa unohtamatta. Pääkaupunkiseudun tieinvestointitarpeiden lista on pitkä ja useat tärkeät hankkeet, kuten Klaukkalan ohikulkutie, ovat odottaneet vuoroaan jo kymmeniä vuosia.
